– Kun saimme hälytyksen onnettomuudesta ja ajoimme Turun lentoasemalle, oli tihkusade. Tuuli ei ollut mitenkään hirveä, eikä sää näyttänyt helikopterin noustessakaan kovin huonolta. Pikkuhiljaa saariston reunassa tuuli yltyi, ja onnettomuuspaikalla keli oli tosi poikkeuksellinen. Aallokko nousi hirveän korkeaksi, Turun vartiolentueen pintapelastaja Juho Ala-Lahti kuvailee Estonian onnettomuusyön säätä.
Ala-Lahti muistelee yötä edelleen raskain mielin. Ensimmäisten tietojen perusteella helikopterimiehistö kuvitteli, että tehtävä oli pelastaa pahasti kallistuneen Estonian matkustajat paikalle rientäneisiin muihin laivoihin. Jo ensisilmäys onnettomuuspaikalle paljasti kuitenkin karmean totuuden.
– Kuulimme radiosta, että Estonia oli kadonnut tutkasta ja ilmeisesti uponnut. Päätimme ensin pelastaa veden varaan joutuneet, koska heidän tilanteensa oli pahin. Se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.
Ala-Lahden mukaan varsin nopeasti selvisi, että pelastusliivien varassa kelluvia eloonjääneitä ei hyisessä meressä ollut. Niinpä pelastusmiehistö ryhtyi käymään läpi kumisia pelastusveneitä, joita tuuli riepotti aaltojen harjalla laajalla alueella.
– Päätettiin aloittaa ensimmäisestä kohdalle tulleesta lautasta. Siinä oli kaksi miehistön jäsentä, lautalla oli vettä ja he olivat kylmissään. Mutta he selvisivät.
1:50
”Tulkaa nyt perhana apuun, ei täällä yksin pärjää!”
Kaiken kaikkiaan ensimmäisenä paikalle tullut Ala-Lahden ryhmä pelasti 42 eloonjäänyttä. Ala-Lahti itse nosti helikopteriin parikymmentä ihmistä.
Pintapelastaja korostaa kuitenkin, että lopputulos oli koko helikopteritiimin ansiota. Vastaavanlaisia tilanteita oli harjoiteltu ja kaikki olivat tehtäviensä tasalla.
Ala-Lahti oli kopterin ainoa pintapelastaja. Hänen tehtävänsä oli fyysisestikin äärimmäisen raskas.
