Päivi Räsänen Avioliitto-kirjassaan: "On julmaa jos homoutta ei sanota synniksi" – tutkija hämillään näkemyksistä

Kirjassa käsitellään avioliiton lisäksi ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta teologisista lähtökohdista. Kirjallaan Räsäset pyrkivät ottamaan osaa keskusteluun tasa-arvoisesta avioliittolaista ja perustelemaan kantaansa avioliitosta ainoastaan miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Kirjan esipuhe alkaa kannanotolla. Räsäset ovat huolissaan ”aikamme kehityssuunnasta”, jossa ihmisen sukupuolen käsitettä on "pyritty irrottamaan ihmisen biologiasta".

– Keskustelussa on vahvistunut vaatimus määritellä sukupuoli oman kokemuksen pohjalta. Kahden sukupuolen jaottelun sijaan haluttaisiin puhua monista sukupuolista tai sukupuolten saumattomasta jatkumosta. Äitiyden ja isyyden merkitys halutaan kaventaa sukupuolineutraaliin vanhemmuuteen, kirjassa julistetaan.

Räsästen mukaan miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tullut käsite, joka koetaan rajoittavana tai jopa loukkaavana.

– Toteutamme tänä aikana ihmiskoetta, jossa ihmisen biologian ja ihmiskunnan kulttuurihistorian syvimmät ja rakkaimmat käsitteet isyydestä, äitiydestä, mieheydestä ja naiseudesta sekä avioliitosta halutaan muokata monimuotoista seksuaalisuutta edistävän ideologian mukaisiksi.

– Tavoitteena on murtaa kahden eri sukupuolen sukupuolijärjestelmä, kirjassa väitetään.

"Avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta"

Sukupuolisuuden lisäksi Räsäset ottavat kirjassaan kantaa seksuaalisuuteen. Räsästen mukaan kaikki tavat "toteuttaa seksuaalisuutta" eivät ole "moraalisesti samanarvoisia".

– Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta tasavertainen ja yhtä arvokas. Tasavertaisuus ei kuitenkaan merkitse seksuaalisen käyttäytymisen tasavertaisuutta.

Räsäset ruotivat kirjassaan erityisesti homoseksuaalisuutta ja seksuaalivähemmistöjen oikeutta avioliittoon. Räsäset perustavat kantansa Raamattuun ja toteavat, että homoseksuaalisuus on syntiä, eikä samaa sukupuolta edustavien välisiä avioliittoja tulisi siksi sallia.

– Avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta.

– Avioliiton luovuttamaton perusta sitä vastoin on miehenä ja naisena olemisessa. 

Räsästen mukaan tasa-arvoista avioliittolakia on ajettu "homoseksuaalisiin suhteisiin yhdistyvän syyllisyydentunteen" voimalla.

– Samaa sukupuolta olevien parisuhteelle on haettu avioliiton asemaa ja seurakuntien hyväksyntää, jotta voitaisiin torjua homoseksuaalisiin suhteisiin yhdistyvä syyllisyydentunne.

– Kirkon on edelleen sanottava synti synniksi. On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi.

Tutkija eri mieltä Räsästen näkemyksistä sukupuolisuudesta

Miksi Räsäset ovat niin huolissaan muiden ihmisten sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta? Onko kirjassa esitellyllä, Raamattuun perustuvalla näkemyksellä kahdesta selvästi toisistaan eroavasta sukupuolesta pohjaa?

Jyväskylän yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori Johanna Mappes osaa antaa vastauksen ainakin jälkimmäiseen kysymykseen.

– Lisääntymistapahtumaan tarvitaan koiras ja naaras, siitä ei päästä minnekään. Sukupuolen määrittäminen on kuitenkin äärimmäisen kimurantti juttu.

– Kun synnytyslaitoksella katsotaan jalkojen väliin ja pistetään lapset tyttöihin ja poikiin, suurin osa menee oikein. Silloin ulkoiset tunnusmerkit vastaavat kromosomeja ja sitä, miten kromosomien geenit toimivat.

Aina sukupuolen määrittely ei ole niin yksinkertaista. Vauvalla voi olla piirteitä molemmista sukupuolista, eikä sukupuolen silmämääräinen määrittely välttämättä onnistu.

Kromosomien perusteella suurin osa ihmisistä voidaan jakaa kahteen ryhmään. Jos kromosomeja on kaksi samanlaista (XX), on yleensä kyse naisesta. Jos kromosomit ovat eri paria (XY), kyse on yleensä miehestä.

Kromosomeja voidaan tutkia, mutta aina niidenkään avulla ei pystytä sanomaan selvästi, kumpaa sukupuolta tutkittava henkilö on. Joskus kromosomeja voi kuitenkin puuttua tai olla liikaa. On mahdollista, että esimerkiksi toinen sukupuolikromosomi puuttuu henkilöltä kokonaan.

Ratkaisevaa on myös, toimiiko Y-kromosomissa oleva SRY-geeni, joka saa aikaan kivesten kehittymisen sikiölle.

"Eihän avioliitto ole lisääntymisinstituutio"

Mappesin mukaan sukupuolen määritteleminen onkin joskus lähes mahdotonta. Yksinkertaisen kaksijakoisen luokittelun sijaan olisikin helpompaa antaa ihmisille mahdollisuus määritellä sukupuolensa itse oman kokemuksena perusteella.

– Biologin tai lääkärinkään on mahdotonta sanoa, miten sukupuoli tulisi määritellä. Se, mitä itse kokee on mielestäni paljon tärkeämpi asia kuin miten yhteiskunta tahtoo ihmisen luokitella.

– Oikeastaan ainoa biologinen määritelmä sukupuolesta on, että naaras on yleensä se, joka tuottaa suuremmat sukusolut. Se on paras, mihin pystymme.

Mappes pitää keskustelua tasa-arvoisen avioliittolain ympärillä ylipäätään erikoisena ja ihmettelee, miksi se halutaan liittää lisääntymisbiologiaan.

– Eihän avioliitto ole lisääntymisinstituutio, vaan kahden aikuisen, toisiinsa sitoutuneen ihmisen juridinen liitto.

Hän tulee samalla ehdottaneeksi teoriaa myös sille, miksi Räsäset ovat niin halukkaita ottamaan kantaa muiden ihmisten sukupuolisuuteen.

– Kiinnostavaa on se, minkä vuoksi tämä aiheuttaa niin voimakkaita tunteita ihmisissä. Joissakin kulttuureissa esimerkiksi toiseksi sukupuoleksi pukeutuminen on tiennyt jopa hengenmenoa. Olisiko niin, että vaihtelua sukupuolissa on niin paljon. Jos sukupuolten rajat olivat itsestäänselvyys, meidän ei tarvitsisi puhua niistä, tai edes miettiä koko asiaa.