Päin naamaa kähmijöille ja nujertajille – hämeenlinnalaisnuorten Tympeät tytöt on roisin riemukas näytelmä tyttöjen koskemattomuuden puolesta

Riina Tanskasen sarjakuvakirja Tympeät tytöt on ollut menestys teinityttöjen keskuudessa. 24-vuotias Tanskanen sai viime syksynä valtion tiedonjulkistamispalkinnon kaikkien aikojen nuorimpana. 

Kirjan teksteihin perustuva näytelmä kysyy piikikkäästi, miksi jo lapsesta saakka tyttö ja nainen tungetaan objektin ahtaaseen muottiin – ja miehen varjoon. 

Jyrkkä ei huorittelulle!

– Eräs katsoja sanoi minulle näytöksen jälkeen, miten hyvä on, että näistä asioista puhutaan näin suoraan, kertoo Tympeiden tyttöjen ohjaaja Suvi Seppälä.

Katsoja oli muistellut omaa nuoruuttaan, jolloin asiat olivat toisin – kaikki tällainen huono kohtelu oli normaalia.

– Tämä on aivan totta. Muistan, kuinka minuakin on huoriteltu ja huudettu lutkaa perään, miettii Suvi Seppälä.

– 20 vuotta sitten minä vain kuvittelin, että kai sitten olen niin suosittu.

Seppälä on vuosien ajan tehnyt voimaannuttavaa näyttämötaidetta nuorten kanssa Hämeenlinnan Miniteatterissa.

Tympeät tytöt kuvaa liikuttavasti kamppailua; miten riitän, täytyykö aina olla hyvännäköinen? Pitäisi olla ”kuuma kisu ja nuhteeton tyttö”.

”Ahdistaa tuijotusten kohteena oleminen. Mutta kyllä minäkin haluaisin olla se, jonka persettä lääpitään koulun käytävillä – ja että olisi koulun coolein ja seksikkäin muija.”  Näin toteaa näytelmän tyttö repliikissään.

Kukaan ei saisi jäädä yksin

– Tämä on meille tärkeä näytelmä, koska voimme tuoda esille asioita, joista ei tarpeeksi puhuta. Että kenenkään ei tarvitsisi jäädä näiden kysymysten kanssa yksin, pohtii yksi näyttelijöistä, lukiolainen Siiri Mattila.

Siirin luokkakaveri Kerttu Huopio, niin ikään näyttämöllä, pohtii kauneuden paineita.

– Kauneuden ihanne on niin normalisoitua, siis millainen stereotyyppinen kauneusihanne milloinkin vallitsee. Kaikkien pitäisi näyttää kauniilta. Ja todellisuudessahan ihmiset ovat ihan erinäköisiä, tavallisia.

Paineita lisää tietysti sosiaalinen media, jatkuva näyttämisen ja näyttäytymisen tarve.

– Kyllähän sille altistuu, vaikka yrittäisi vältellä. Miltä nyt pitäisi näyttää. Itse yritän laittaa someen sellaista sisältöä, jota juuri itse haluan, että olisin mukava, miettii Siiri Mattila.

Entä onko teitä lääpitty tai kohdeltu muuten seksuaalisesti loukkaavasti?

– Ei ole fyysisesti koskettu, mutta huutelua ja sopimatonta kielenkäyttöä on saanut kuulla, kertovat tytöt.

Kuuntele  kaverisi murheita

13 näyttelijän joukossa on kolme poikaa. Tärkeää on, että nimenomaan myös pojat pohtivat näitä asioita.

– Tämä näytelmä on totta. Muistan itsekin jostain yläasteelta, kun tyttöjen ulkonäköä mittailtiin, kertoo lukiolainen Santeri Töyry.

Hän esittää kovaa machoilijaa, jonka on vaikeaa sulattaa sitä, että tuttu poika tulee masentuneena pyytämään olkapäätä, tukea.

– Ootsä joku itkevä homo! kuuluu vastaus.

Santeri Töyry sanoo, että käyttäytyminen riippuu paljon siitä, millaisissa kaveripiireissä liikkuu.

– Itse pidän tärkeänä sitä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja myös herkkä.  Minun ystäväpiirissäni saa olla herkkä ja kertoa, jos joku painaa mieltä.