Maailmankuulun menestyskirjailijan ja mm. Madonnan ihaileman Alkemisti-kirjan kirjoittajan Paulo Coelhon elämäkerta on hurjaa luettavaa. Helmi pääsi kurkistamaan 16.3. ilmestyvän Paulo Coelho – Sanojen alkemisti kirjan sisältöön ja poimii kuluvalla viikolla iloksesi parhaita paloja kohutusta uutuuskirjasta.
Paulo Coelhon elämäkerta on yksityiskohtainen ja kaunistelematon kuvaus siitä, miten rimppakinttuisesta rasavillistä kasvoi kirjallisuuden supertähti. Vuonna 1947 syntynyt Coelho on elänyt mitä värikkäimmän elämän, ja ennen kuin hänen pakkomielteinen unelmansa menestyksekkäästä kirjailijanurasta toteutui, hän ehti kokeilla siipiään useammallakin alalla.
Elämäkerrassa kuvataan Coelhon koko vauhdikas matka synnytyslaitokselta maailmankuuluksi julkkikseksi, ja lukija pääsee Coelhon kanssa jesuiittakoulun penkille, poliittisesti valveutuneiden nuorten joukkoon Rion teatterimaailmaan, tapaamaan Paulon lukuisia tyttöystäviä ja maistamaan menestyvän rocksanoittajan riehakasta elämää. Matkan varrella on kuitenkin myös synkempiä sattumuksia: sähkösokkihoitoja mielisairaalassa, jonne vanhemmat passittivat poikansa, toistuvia masennus- ja ahdistusjaksoja, huumeita ja kuulusteluja Brasilian turvallisuuspoliisin sellissä.
Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti myös Coelhon käänteentekevä tapaaminen arvoituksellisen J:n kanssa, josta tuli hänen henkinen ohjaajansa esoteerisessa RAM-järjestössä. J:n ansiosta Coelho kulki vuonna 1986 pyhiinvaellusreitin Espanjan Santiagoon, ja tuohon matkaan perustuvasta esikoisromaanista Pyhiinvaellus tuli myöhemmin Coelhon läpimurtoteos. Coelhon elämäkerta on mittavan tutkimuksen tulos.
Teoksen merkittävin lähde ovat Coelhon henkilökohtaiset päiväkirjat neljänkymmenen vuoden ajalta. Coelho aikoi polttaa päiväkirjansa, mutta tuli toisiin aatoksiin ja antoi elämäkertansa kirjoittajan Fernando Moraisin tutustua niihin. Morais avustajineen on lisäksi haastatellut kymmenittäin ihmisiä ja kulkenut Coelhon mukana ja jäljillä maailmaa ristiin rastiin. Kirjassa on laaja kuvaliite.
"Aivan kuten muutkin Araruamaan lomalle tulleet ja paikkakunnalla asuvat pojat, Paulo heräsi joka aamu ennen auringonnousua. Kaupunki muistaa vekaran, jolla oli hintelät jalat, polvisukat, löysät polvihousut ja kädessä melkein aina nenäliina, jolla hän pyyhki alati valuvaa räkää. Poikajoukko seikkaili alueen metsiköissä ja järvillä, varasteli veneitä ja kävi kalastamassa, ryöväsi hedelmiä tarhoista ja tutki luolia ja onkaloita. Päivän päättyessä tutkimusretken saalis – ilmakiväärillä ammutut kyyhkyset tai José-sedän harppuunalla pyydetyt tiikerikalat – annettiin Rosa-keittäjälle, joka perkasi kalat ja kyni linnut ja valmisti niistä illallisen. Usein joku pojista palasi loukkaantuneena tai metsänvartijan kynsissä, niin kuin Paulo kerran kun oli metsästänyt villieläimiä."