Juha Vakkuri viettää kolmasosan vuodestaan Afrikassa. Toisella puolella maailmaa voi joutua mitä omituisimpiin tilanteisiin. Eräänä kertana Vakkuri sai apua rosvojoukolta, joka yritti hetkeä aiemmin ryöstää hänet.
Afrikka on kirjailija Juha Vakkurille tuttu maanosa. Hän laskee viettävänsä siellä noin kolmasosan vuodestaan.
Muutama vuosi sitten Vakkuri laajensi Afrikka-kuvaansa entisestään matkustamalla koko mantereen poikki sen leveimmältä kohdalta, lännestä itään. Matka taittui paikallisten suosimilla menopeleillä − busseilla, mopoilla, veneillä ja puskatakseilla − ja kesti yhteensä seitsemän viikkoa.
− Siinä pääsee näkemään todellista paikallista elämää läheltä. Minusta pidettiin häkellyttävän hyvää huolta. Matkustin levottomien kriisialueiden läpi, enkä joutunut edes ryöstöyritysten kohteeksi.
− Ainoa jollain tapaa pelottava hetki tapahtui Saharassa, kun auto juuttui kokemattoman kuskin ajamana hiekkaan, Vakkuri muistelee.
On Vakkuri saanut myös kokea, miltä tuntuu joutua ryöstön uhriksi toisella puolella maapalloa. Hän päätyi kasvokkain rosvojoukon kanssa parikymmentä vuotta sitten Kamerunissa.
Rosvot veivät uhriltaan rahaa sekä rannekellon, jonka he kuitenkin viskasivat menemään. Vakkuri pyysi kesken kaiken rohkeasti kelloaan takaisin.
− Lupasin heille lisää rahaa, jos he löytävät kelloni. Sanoin, että ilman sitä on vaikeaa matkustaa. Aloimme etsiä kelloa yhdessä. Yhtäkkiä rosvoilla välähti, että miksi ihmeessä he oikein auttavat juuri ryöstämäänsä ihmistä, Vakkuri muistelee huvittuneena.
Myös Villa Karon afrikkalainen henkilökunta on tottunut toimimaan omaperäisten, toisinaan jopa hullunrohkeiden suomalaisten kanssa.
− Suurin osa kolmestatoista henkilökuntamme jäsenestä on työskennellyt kulttuurikeskuksessa alusta asti. He ovat oppineet suomalaisilta paljon. Itsenäinen, estoton suomalainen nainen ei enää hämmästytä heitä, Vakkuri kertoo kulttuurien kohtaamisesta.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen