Tutustumisretki namibialaisen vaimon kulttuuriin muutti koko elämän

Iltalehden, Avun ja Uuden Suomen päätoimittajana ja kirjailijana tunnettu Veli-Antti Savolainen matkusti Afrikkaan ensimmäisen kerran vuonna 2001. Seuraavat pari vuotta vierähtivät matkatessa tiuhaan Suomen ja Namibian väliä. Savolainen reissasi Namibiassa alun perin työasioissa, mutta myöhemmin matkustusintoon oli myös toinen kannustin. Kaunis hotellivirkailija Marichen Hei-//gauses oli valloittanut suomalaismiehen sydämen.

Savolainen muutti Namibiaan vuonna 2004. Savolaisella oli mielessään liikeideoita, joita aikoi toteuttaa uudessa kotimaassaan.

− Pääasiallinen syy lähtöön oli kuitenkin ymmärrys siitä, että minun täytyy opetella Damara-heimon kulttuuri, johon vaimoni kuuluu, hän kertoo.

Savolainen tiesi, että monikulttuurisen avioliiton ja yhteisen elämän kannalta oli välttämätöntä omaksua heimon tavat.

Pahoinpitely namibialaisessa vankilassa

Savolaisen suunnittelemat liiketoimet eivät sujuneet aiotulla tavalla Afrikassa, sillä monet valkoiset liikemiehet tuntuivat tekevän kaikkensa häiritäkseen Savolaisen bisneksiä. Euroopasta tullut valkoinen ammattilainen koettiin uhaksi paikallisten kilpaileville yrityksille.

− Mustien kanssa ei koskaan ollut ongelman ongelmaa.

Lopulta selkäänpuukottaminen meni niin pitkälle, että Savolainen passitettiin neljäksi päiväksi syyttömänä vankilaan.

− Kyse oli eräästä laskuriidasta. Minua syytettiin petoksesta, mutta oikeus totesi lopulta, että mitään rikosta ei ollut tapahtunut. Minut vapautettiin syytteistä.

− Vietin neljä päivää erittäin kurjissa oloissa 25 hengen sellissä. Minut mukiloitiin ja ryöstettiin. Kerran minua lyötiin sinkkiämpärillä päähän, Savolainen kertoo.

Valkoisena mustassa kaupunginosassa

− Koteihimme murtauduttiin kaksi kertaa puolen vuoden välein. Rahamme loppuivat totaalisesti, ja elimme hyvin vaatimattomasti.

Savolaisen perhe joutui muuttamaan Windhoekissa mustien kaupunginosaan Katuturaan. Siellä Savolainen näki ja koki, mitä mustien todellinen elämä on. Katuturassa asuu noin 250 000 ihmistä, joista ehkä kymmenen on valkoihoisia.

− Olimme Kalevin kanssa siis todellista vähemmistöä, Savolainen kertoo.

Huono rahatilanne, koti-ikävä, ero aikuisista lapsista ja karvas kokemus Namibialaisesta oikeusjärjestelmästä kypsyttivät lopulta päätöksen Suomeen palaamisesta.

Syksyllä 2006 Savolainen lähti poikansa kanssa kohti pohjoista, ja Marichen seurasi perässä puoli vuotta myöhemmin. Miehen elämä ei sujunut Afrikassa ongelmitta, mutta on hänellä kerrottavanaan hyviäkin kokemuksia.

− Kaikki tavara ja raha meni, mutta tilalle tuli muuta tärkeämpää.

Hän puhuu lämmöllä afrikkalaisesta perheestään. Afrikassa sisariksi ja veljiksi luetaan kaikki pikkuserkuista lähtien.

Studio55/Elina Rantalainen