Tuija Piepposen Afrikka on huikeita värejä, luonnon ihmeitä ja ennen kaikkea upeita ihmisiä. Piepponen kertoo elämästä sodan runtelemassa Eritreassa, minne hän muutti 1990-luvulla ex-miehensä vanavedessä.
Tuija Piepponen tapasi ja rakastui ex-mieheensä Hagos Berhaneen Suomessa. Suomeen aviopari alkoi myös rakentaa elämäänsä, kunnes vuosikymmen vaihtui 1990-luvun puolelle.
Tuolloin Berhanen kotimaan Eritrean ja Etiopian pitkäaikainen sota päättyi ja Eritrea itsenäistyi. Rauhoittuneen tilanteen myötä Berhane halusi lähteä käymään vihdoin kotona.
− Halusin tuolloin muutosta elämään. Niinpä ajattelin, että perkule, lähdetään! Hagos lähti edeltä ja hommasi asunnon. Minä pistin kämpän myyntiin Kuopiossa, ja tulimme 2-vuotiaan poikamme kanssa perässä, Piepponen kertoo.
Hyvästit länsimaisille mukavuuksille
Vaikka Eritrean tilanne oli sodan jäljiltä rauhoittunut, maan infrastruktuuri oli rapistunut pahan kerran.
− Välillä ei ollut sähköä eikä vettäkään, mutta Hagosin sukuun nähden meillä oli harvinaisen hyvät olot. Ja kyllä hätä keinot keksii! Opin todella arvostamaan hienouksia Suomessa.
Paikan päällä puoliso ryhtyi auttamaan maansa kansalaisia yliopiston vapaaehtoispalvelun kautta. Hän jakoi tietoa terveydestä ja ehkäisystä sekä vaati tytöille oikeutta päästä kouluun ja töihin sekä ylipäätään lukutaidon edistämistä.
− Itse pääsin kulttuuriministeriöön töihin. Opetin vapautusliikkeen naisille ja miehille kolme kuukautta teatteria. Se oli elämäni huikeimpia kokemuksia!
Sissejä pakoon
Elämään Afrikassa mahtui myös muutama todellinen vaaratilanne. Piepposen Kuopion-asunto ei mennyt syvän laman kourissa heti kaupaksi. Lopulta Afrikkaan saapui faksi, jossa Kuopion Osuuspankki ilmoitti halukkaasta ostajasta.
Koska Eritrean kodissa ei ollut saatavilla puhelinta, Piepposen tuli hakeutua lisätietoja varten tiettynä hetkenä ministeriöön.
− Saapuessani ministeriön porteille paikalla oli aseistautuneita sissejä. Yritin selittää asiani, mutta he eivät puhuneet englantia.
Piepponen oli puun ja kuoren välissä. Tie oli tukittu, ja samalla tärkeä puhelu odotti vastaajaansa.
Ratkaisu oli spontaani: urhea nainen käveli sissien ohi, kuuli, että hänen peräänsä huudettiin, ja pinkaisi lopulta hurjaan juoksuun.
− Äijät tulivat aseiden kanssa perässä aina ministeriöön asti. Paikalla ollut entinen sissipäällikkö komensi miehet lopulta ulos. Minulle hän sanoi, että rouva, älkää enää ikinä tehkö näin, sissit ampuvat oikeasti!
Upea Afrikka
Piepponen asui Eritreassa puolisen vuotta. Afrikka tarjosi suomalaiselle aistien ilotulituksen, joka saa Piepposen yhä haltioituneeksi.
− Parasta olivat valo, luonto ja ihmisten sosiaalisuus, joka näkyy sekä ilossa että surussa. Porukassa oleminen ja yhdessä tekeminen viehättävät minua, samoin yhdessä nauraminen. Afrikkalaiset löytävät huumorin ja ilon monista asioista.
Piepponen huomasi myös, miten Afrikan vanhat kulttuurit heijastuvat ihmisten henkiseen sivistyneisyyteen. Afrikkalainen runous ja kielen ja tarinoiden ymmärtäminen on rikasta.
− Ex-anoppi ei osaa lukea ja kirjoittaa, mutta hänellä on valtava ymmärrys elämään. Ihastuin myös väreihin ja jumalaiseen luonnonkauneuteen. Se on jotain käsittämätöntä.
Kuvat: Tuija Piepponen ja Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Suomalaisnäyttelijä: Liittoni afrikkalaisen miehen kanssa herätti mielipiteitä