Veijo Pirttimaa luuli vielä 10 vuotta sitten monen muun tapaan, että Alzheimer ja dementia ovat vanhusten sairauksia. Luulo osoittautui vääräksi pahimmalla mahdollisella tavalla: Veijon rakkaalla vaimolla Raijalla diagnosoitiin molemmat tämän ollessa vasta 42-vuotias.
− Kun Raija alkoi unohdella ihan jokapäiväisten tavaroiden nimiä, tajusin että jotakin on pielessä. Hän ei muistanut sanaa haarukka, ja käytti jotain kiertoilmaisua. Sen jälkeen hän meni lääkärille tutkittavaksi, Veijo Pirttimaa kertaa sairauden ensioireita.
Kun diagnoosi muistisairaudesta lopulta varmistui, Pirttimaa tajusi, että itse asiassa tauti oli ilmoitellut itsestään jo paljon aiemmin. Raijan vaikeudet oppia uusia asioita työpaikalla saivat nyt selityksen.
Selitys ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut helpotus.
− Kyllä siihen asian sulattelemiseen meni ainakin kaksi vuotta, Pirttimaa sanoo.
Ärhäkästi etenevä tauti
Lääkärit varoittelivat Pirttimaata alusta alkaen, että tauti saattaa edetä todella nopeasti. Yleensä mitä nuorempana Alzheimeriin sairastuu, sitä ärhäkämmin se etenee. Näin kävi Raijankin kohdalla. Kolmenvuoden päästä diagnoosista hän lakkasi puhumasta. Tällä hetkellä hän pystyy liikkumaan, mutta ei esimerkiksi syö, pukeudu tai peseydy itse.
− Vielä pari vuotta sitten pystyin jotenkuten lukemaan hänen liikkeitään ja eleitään, mutta nykyisin emme oikein pysty kommunikoimaan. On minun arvailujeni varassa, miten hän haluaa tai tarvitsee. Pahimmalta tuntuu, kun näen selvästi, että hänellä on joku hätänä, mutta en tiedä mikä, Pirttimaa kertoo.