Ilana Aallon kirja pureutuu monelle suomalaiselle tuttuun ongelmaan: koti tursuu tavaraa, joista jokaiselle on löydettävä paikka. Aloita raivaaminen luomalla neljä lajitteluosastoa.
Taiteilija Outi Liusvaara laski teokseensa yksiönsä kaikki tavarat. Niitä oli 6128. Kuulostaa paljolta!
Totuus on kuitenkin vielä karumpi, sillä tuostakin määrästä, ja teoksesta, on nyt parikymmentä vuotta.
– Rohkean arvion voi aina heittää: muutetaan Liusvaaran yksiö 144 neliön omakotitaloksi (uuden omakotitalon keskimääräinen koko vuonna 2010) ja sen pihavarastoksi, lisätään puoliso, kaksi lasta ja koira sekä otetaan vielä huomioon kulutustason nousu kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Lopputuloksena voi hyvinkin olla satatuhatta tavaraa, kuten jotkut suomalaiset ammattijärjestäjät ovat esittäneet, Ilana Aalto kirjoittaa teoksessaan Paikka kaikelle – Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan.
Aalto on koulutettu ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorioitsija. Hän myös bloggaa järjestelemisestä. Aallon kirja pureutuu monelle suomalaiselle tuttuun ongelmaan: koti tursuu tavaraa, joista jokaiselle on löydettävä paikka. Samalla, kun arki pursuaa tavaraa, moni haaveilee asuntolehtien siisteistä pinnoista ja avarista tiloista.
– Kotikäynneillä ammattijärjestäjänä olen kuitenkin saanut huomata, miten kaukana todellisuus on idyllistä. Työtasoille ei ilman suurraivausta mahdu edes yksi ihminen valmistamaan ateriaa, kokonaisesta perheestä puhumattakaan. Joissakin perheissä ruokapöytä on siinä kunnossa, että ateria viedään henkilökohtaisilla tarjottimilla olohuoneeseen ja syödään sohvalla. Ruokapöydän sedimenteistä löytyy laskuja, lehtiä, hammaslääkärikutsuja, puoliksi syötyjä voileipiä, hankintoja avaamattomissa paketeissaan ja mitä tahansa käsistä laskettua likaisista astioista muovailuvahamöykkyihin, Aalto kuvailee teoksessaan.
