Julkaistu 04.08.2009 13:36(Päivitetty 11.03.2010 17:25)
Onko äiti ihan fossiili ja dinosaurus, jos ei anna esiteinin yöpyä poikakaverinsa luona?
– Me vaan puhuttais, sanoo 14-vuotias loukkaantuneena. No jaa, mitäs pojan vanhemmat asiaan sanovat? Ai eivät ole kotona...?
Yökyläily vastakkaisen sukupuolen luona alkaa kiinnostaa pian seurustelusuhteen alettua. Kieltämättä varsinkin näin syksymmällä tuntuu kurjalta lähteä tallustamaan kotiinpäin iltapimeällä. Juteltavaakin riittää yleensä enemmän kuin monella vanhemmalla parilla puolen vuoden aikana. On suuri kiusaus vain jäädä paikalleen ja jatkaa hukkumista toisen suloisiin silmiin...
Teinityttö on mestari näyttelemään pääosaa "Kaikki muutkin saa"- ja "Etkö sä siis luota muhun? -nimisissä elämää suuremmissa draamoissa.
Vanhemmille olisi helpointa antaa periksi: Jääköön yöksi. Kyllä kai sitä oman lapsensa tuntee. Sehän on aina niin järkevä. Kyllähän niille koulussa kaikki kerrotaan. Onhan se tyttö niin väsynyt koulustakin, antaa sen nyt nukkua. Pitääkö muka aina uskoa pahinta? En minäkään aina jaksa jankuttaa ja perustella. Ehkä ne tosiaan vain puhuvat ja pitävät toisiaan kädestä.
Selvät sävelet
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Toisaalta isän ja äidin mielessä jossain taka-alalla tökkii muistikuva takavuosien valistuskampanjasta. Siinä oli jotain sellaista kuin "Ensimmäisestäkin kerrasta voi tulla raskaaksi. Tyttö. Yhdestäkin kerrasta voi tulla raskaaksi. Tyttö." Ääh, eikö joku toinen voisi tosiaan päättää minun puolestani...?
Monissa perheissä on sovittu erityisistä pelisäännöistä poika- ja tyttöystävien kyläilyjä varten. Ovet on esimerkiksi pidettävä koko ajan auki, vanhemmat saavat tehdä illan ja yön mittaan muutamia tarkastuskäyntejä, tai yökyläily sallitaan vain mikäli mukana on toisiakin ystäviä "esiliinoina". Joskus rakastunut pari saa yöpyä saman katon alla vain siinä tapauksessa, että nukutaan eri huoneissa.
Raadollista kyllä, mutta viimeksi mainittu ehto parantaa nuoren monesti siitä mahdottomasta väsymyksestä, jonka takia hän ei hetki sitten missään nimessä voinut lähteä kotiin...
Kokenut kaiken tietää
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Annetaan puheenvuoro nykyisille ja entisille nuorille:
– Meillä kaveri sai olla yökylässä jo aika varhaisessa vaiheessa. Äiti sanoi, että parempi että olette kuitenkin iltayöstä turvassa meillä kotona kuin jossakin kaupungilla pörräämässä... Vaikutti siihen tietysti sekin, että hän tunsi poikakaverini hyvin, kun kyseessä oli se klassinen naapurin poika ja sitä paitsi äitini vanha oppilas. Tea, 17
– Ei yökyläily automaattisesti tarkoita sellaista mitä aikuinen heti kuvittelee. Harva teinipari kuitenkaan haluaa harrastaa seksiä vanhempien nukkuessa viereisessä huoneessa. Noup, siihen etsitään aika ja paikka aivan muualta. Eri asia sitten jos pojan vanhemmat eivät ole kotona ja jos illan mittaan on otettu neuvoa-antavaa baarikaapista.Saara, 27
– Poikaverin isä kysyi iltapalapöydässä kovaan ääneen, että tarvitaanko kortsuja, hän on joka tapauksessa lähdössä kioskille. Lehahdimme kaverini kanssa tulipunaisiksi, eikä sen jälkeen tosiaan enää tehnyt mieli edes yrittää. Kihelmöivästä salaisuudestamme oli tehty arkisinta arkea. Anna-Leena, 33
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
– Minusta ongelma on ikäero. Vaikka 15-kesäinen tyttö ja 18-vuotias poika ovat tavallinen pari ja tyttö on melkein aina joka tapauksessa samanikäistä poikaa kypsempi, 15-vuotias on kuitenkin muutamassa asiassa vielä lapsi. Täysi-ikäinen ei ole. Ei se lainlaatijakaan ole niitä ikärajoja tyhjästä tempaissut, ei laissa sanota että "jos tämä alaikäinen kuitenkin sattuu olemaan tavallista kypsemmän oloinen niin siitä vaan". Toistaiseksi olen pärjännyt omien lasten kanssa vetoamalla Suomen lakiin, etten kierrä muitakaan lakeja. Sirkka, 47
– Pojan isän vaimo (siis äitipuoli) teki aina koko illan tikusta asiaa ja hyppäsi huoneessa tuomassa tyynyjä ja tyhjäämässä puolityhjää roskista ja kysymässä milloin mitäkin. Teki jo mieli sanoa täräyttää suoraan, että mikset kysy, josko me aiomme ******, niin ei tarvitse enää tulla. Taru Anneli, 31
– Aloin olla yötä poikakaverin kanssa joskus 14-vuotiaana. Äidille ja isälle valehtelin aina olevani sen ja sen kaverin luona. Kavereitten piti tietysti olla mukana juonessa, koska joskus soitettiin tarkastussoittoja. Ystävät sitten selittivät, että "joo, on se täällä mutta se on vessassa, mennään juuri nukkumaan." Tiesin mielestäni siinä iässä jo kaikesta kaiken, ja telkkarisarjoistahan sitä oppii kaikenlaista ainakin pintapuolisesti. Jotenkin on kuitenkin sellainen tunne, että en saanut elää lapsuutta loppuun, että jotakin jäi puuttumaan. Oikeastaan en kauheasti halunnut olla vielä raukeakatseinen kaiken kokenut pikkuvamppi, mutta minkäs teit kun kaikki muutkin. Raija, 29
