Mervin* selkäkipuja ei otettu vuosiin todesta. 52-vuotiaana hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nivelrikon takia.
Vuonna 1997 Merviltä lähti töissä kahdesti jalat alta niin, ettei hän päässyt ylös lattialta. Röntgenkuvissa selän nikamaväleissä havaittiin siirtymistä ja lannerangassa ja kaularangassa muutoksia. Tarkempiin tutkimuksiin tai toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty.
Mervi jatkoi työtään perushoitajana kotihoidossa. Aina välillä selkä niin sanotusti meni lukkoon.
– Pikkuhiljaa vuosien kuluessa kovista selkäkivuista tuli ihan päivittäisiä. Pystyin hyvin tekemään perushoidon, sillä lääkkeiden annostelu, rasvaaminen tai haavanhoito ei ollut raskasta. Mutta kun piti nostella ja siirrellä ihmisiä sängyissä, olisin tarvinnut korkealle säädettäviä vuoteita, eikä kaikilla kotipotilailla sellaisia ollut. Aloin uupua ihan totaalisesti, Mervi kertoo.
Terveyskeskuksessa Mervin vaivoja ei otettu vakavasti. Vasta vuonna 2006 Mervi pääsi selkäkipujensa takia yksityiselle fysiatrian erikoislääkärille.
– Siellä selästäni otettiin kuvat. Lääkäri sanoi, että katsopa: sinulla on alaselässä ihan selvä reikä.
Diagnoosina oli nivelrikko. Samalla kuntoutustuki, jolla Mervi oli elänyt kaksi vuotta vakavan työuupumuksen ja masennuksen takia, vaihtui työkyvyttömyyseläkkeeksi. Mervi oli eläkkeelle jäädessään 52-vuotias.
– Lääkäri kirjoitti lapulle, että olen lanneselän kuluman takia kykenemätön ruumiillisesti raskaaseen työhön, joka sisältää paljon nostamista, kantamista ja kumartelua.
– Reikä alaselässäni ei parane koskaan. En saa tehdä määrätynlaisia kiertoliikkeitä, ja minun pitää varoa, etteivät jalat petä alta.
”Aikaisemmin minua ei otettu tosissaan”
Merville diagnoosi oli tavallaan iloinen uutinen.
– Helpotuin oikein tosissaan, kun lääkäri sanoi, että sinähän olet ollut kovilla. Aina aikaisemmin tuntui, että minua ei otettu tosissaan.
– Kun lääkäri kuuli taustani, hän sanoi, ettei yhtään ihmetellyt nivelrikkoani.
Mervi oli huhkinut jo alle kuusivuotiaana maatilan töissä siinä missä perheen aikuisetkin. Hän kantoi puita, hoiti karjaa, kaitsi pikkusisaria ja oli seivästyttönä pellolla.
Myöhemmät vuosikymmenet kodinhoitajana, perhepäivähoitajana, sairaala-apulaisena ja perushoitajana olivat toimenkuviin sisältyneiden nosteluiden ja kumarteluiden takia niin ikään omiaan altistamaan nivelrikolle.
– Tein töitä kovien kipujen kanssa enkä ollut sairaslomalla oikeastaan koskaan. Olin tavallaan työnarkomaani. Halusin tehdä työt, kun töitä oli, enkä jäädä sairaaksi ja ”valittaa turhasta”.
Kipulääkkeitä joka päivä
Nyt 62-vuotias Mervi on ollut eläkkeellä kymmenen vuotta.
– Jos rehellinen olen, niin töistä pois jääminen tuntui hienolta. Minä vain huilasin ja olin ja nautin. En menisi enää töihin takaisin – enkä kyllä pystyisikään, koska kipuja on edelleen koko ajan.
Mervi syö nivelrikkoon kipulääkkeitä. Parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa hoitoa ei ole olemassa.
– Pahimmat kivut minulla on alaselässä lanneselän kuluman takia. Ja tietenkin aamuisin liikkeelle lähtiessä tunnen nivelissä jäykkyyttä. Sillä tavalla tämä on kuitenkin helpottunut, että nykyään tiedän, mitä voin tehdä ja mitä en – töissä minulla ei ollut mahdollisuutta valita.
Omakotitalon työt sujuvat, koska mies on auttamassa.
– Jos teen liikaa, minusta tulee tosi kipeä ja väsynyt. Kasvimaalla en pysty kuokkimaan kuin pikkuisen aikaa. Lapsenlapsia hoidamme miehen kanssa yhdessä, enkä nostele lapsista kuin pienimmäistä. Joskus heidän kanssa remuamisen jälkeen on silti pakko ottaa kipulääkettä.
Tiesitkö?
- Nivelrikko on tuki- ja liikuntaelinsairaus.
- Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat Suomessa syynä joka neljänteen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
- Tule-sairauksien sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyseläkemenot olivat vuonna 2014 noin 935 miljoonaa euroa
- Tule-sairauksien, kuten nivelrikon, keskeisiin riskitekijöihin kuuluu fyysinen kuormitus esimerkiksi työssä.
Lähde: Reumaliitto
Uintia ja painonpudotusta
Hyvällä lihaskunnolla voidaan merkittävästi lieventää nivelrikkoon liittyviä vaivoja. Siksi Mervikin harrastaa liikuntaa.
– Käyn kävelylenkeillä ja silloin tällöin uimassa. Uiminen helpottaa, se on minulle parasta liikuntaa. Lenkeillä ylämäissä minun on välillä huilattava kesken matkaa, mutta menen kuitenkin aina loppuun asti.
– Lisäksi olen yrittänyt pudottaa painoani. Viime jouluna painoin 84 kiloa, nyt olen saanut lukeman putoamaan 79 kiloon. Mutta aika kovan työn takana se on.
Mervi ei surkuttele sairauttaan.
– Olen perinyt positiivisen asenteen mummultani. Kun on iloinen, saa ihmisiä ympärilleen. Ei kukaan halua katsella mutrusuuta.
– Kyllähän sitä surua jokaisella on lähipiirissä ja muualla, nytkin maailmalla, mutta en halua vatvoa sitä liikaa. Katson uutiset, mutta en jää niihin märehtimään. En jaksa. Tämän ikäisenä haluan elää, nauttia lapsenlapsista ja tehdä iloisia asioita. Kohta lähdemme taas miehen kanssa reissuun, Mervi hymyilee.
*Haastateltavan nimi on muutettu.
Millaisia lääkkeettömiä hoitokeinoja nivelrikkoon on? Katso alta ortopedian ylilääkäri Jorma Pajamäen haastattelu.
26:44
