Mervin* selkäkipuja ei otettu vuosiin todesta. 52-vuotiaana hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nivelrikon takia.
Vuonna 1997 Merviltä lähti töissä kahdesti jalat alta niin, ettei hän päässyt ylös lattialta. Röntgenkuvissa selän nikamaväleissä havaittiin siirtymistä ja lannerangassa ja kaularangassa muutoksia. Tarkempiin tutkimuksiin tai toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty.
Mervi jatkoi työtään perushoitajana kotihoidossa. Aina välillä selkä niin sanotusti meni lukkoon.
– Pikkuhiljaa vuosien kuluessa kovista selkäkivuista tuli ihan päivittäisiä. Pystyin hyvin tekemään perushoidon, sillä lääkkeiden annostelu, rasvaaminen tai haavanhoito ei ollut raskasta. Mutta kun piti nostella ja siirrellä ihmisiä sängyissä, olisin tarvinnut korkealle säädettäviä vuoteita, eikä kaikilla kotipotilailla sellaisia ollut. Aloin uupua ihan totaalisesti, Mervi kertoo.
Terveyskeskuksessa Mervin vaivoja ei otettu vakavasti. Vasta vuonna 2006 Mervi pääsi selkäkipujensa takia yksityiselle fysiatrian erikoislääkärille.
– Siellä selästäni otettiin kuvat. Lääkäri sanoi, että katsopa: sinulla on alaselässä ihan selvä reikä.
Diagnoosina oli nivelrikko. Samalla kuntoutustuki, jolla Mervi oli elänyt kaksi vuotta vakavan työuupumuksen ja masennuksen takia, vaihtui työkyvyttömyyseläkkeeksi. Mervi oli eläkkeelle jäädessään 52-vuotias.
– Lääkäri kirjoitti lapulle, että olen lanneselän kuluman takia kykenemätön ruumiillisesti raskaaseen työhön, joka sisältää paljon nostamista, kantamista ja kumartelua.
