Mainos

Naisen elämä kääntyi päälaelleen järkyttävällä tavalla: Äiti makasi koomassa sairaalassa, aviomies sai kuulla elävänsä enää puoli vuotta

Pam Saffran kertoo Lovewhatmatters.com-sivustolla, miten elämä voi muuttua yllättäen yhdessä yössä.

Pam Saffranilla oli aviomies Alan ja kolme lasta. Lääkärinä työskentelevän Alanin liiketoiminta kulki mallikkaasti, ja Pam oli ottanut taukoa työelämästä ja jäänyt lasten kanssa kotiin. Kaikki tuntui täydelliseltä, kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui.

Eräänä päivänä Pamin äiti Dorrie ei voinutkaan hyvin. Nainen meni sohvalle makaamaan ja tullessaan katsomaan hänen vointiaan Pam huomasi, että äiti oli tajuton.

– Hän oli jo vajonnut koomaan siinä vaiheessa, kun pääsimme sairaalaan. Saimme tietää, että hänellä oli aivovaltimopullistuma.

Seuraavat viisi päivää Pam vietti sairaalassa tehohoitoon joutuneen äitinsä luona. Hän odotti testien tuloksia ja mietti, jäisikö äiti henkiin. Oli pelottavaa nähdä äiti, joka oli ollut Pamin elämän tukipilareita, kaikkien koneiden ja letkujen keskellä.

– Tuo vahva nainen näytti niin pieneltä ja avuttomalta, Pam kirjoittaa.

Vatsavaivojen syynä haimasyöpä

Samaan aikaan Alan kävi huonovointiseksi. Vatsa oli vaivannut häntä muutaman viikon.

Tuona tiettynä aamuna Alan meni töihin normaaliin tapaan. Sen jälkeen hän suuntasi CT-skannaukseen.

Samaan aikaan Pam oli äitinsä luona sairaalassa. Pam mietti, selviäisikö äiti koomasta.

Alan soitti ja Pam oli helpottunut kuullessaan miehensä äänen puhelimen toisessa päässä. Alanin sanat saivat hänet kuitenkin huolestumaan.

– Pam, meidän pitää jutella koko perheen kesken.

Pamin sydäntä kylmäsi. Hän kysyi, mitä mies oikein tarkoitti.

– Minulla on neljännen asteen haimasyöpä. Elinaikaa minulla on ehkä kuusi kuukautta. Olen kuoleman oma.

Pam valahti lattialle voimattomana. Hän meni vaistomaisesti äitinsä luo.

– Sanoin, "äiti, tarvitsen sinua!"

Vain muutamassa päivässä hänen elämänsä tukipilarit olivat sortuneet.

Alan kuoli puoli vuotta myöhemmin

Seuraavat puoli vuotta molemmat taistelivat hengestään. Pam vietti aikaansa vuoroin Alanin, vuoroin äitinsä luona. Hän selvitteli laskuja, vakuutusasioita, testituloksia ja lääkemääräyksiä. Hän oli päättänyt tehdä kaikkensa, että molemmat selviäisivät, sillä hän oli oppinut urheilijataustansa takia ajattelemaan, että periksi ei saanut antaa.

Alan aloitti kemoterapian. He yrittivät yhdessä löytää kaikki mahdolliset parannuskeinot.

Dorrie sai uuden aivoverenvuodon, vaikka ensin oli näyttänyt siltä, että hänen tilansa kohenisi. Äiti siirrettiin hoitokotiin, ja hoito otti joskus askelia eteenpäin, joskus taakse päin.

Hoidot eivät kuitenkaan pelastaneet Alania. Hän kuoli 27. syyskuuta vuonna 2013.

Dorrie sinnitteli vielä neljä vuotta. Vuonna 2017 hän menehtyi.

Videolla keskustellaan surusta. Artikkeli jatkuu videon alla.

1:06

Miehen kuolema lamaannutti

Alanin kuoleman jälkeen Pamista tuntui, että hänellä ei ollut enää maailmalle mitään annettavaa. Kuusi kuukautta hän oli yrittänyt pelastaa miehensä hengen, mutta hän oli epäonnistunut. He olivat ehkä voittaneet yksittäisiä taisteluita, mutta eivät koko sotaa.

Pam tunsi olonsa turraksi joulunpyhinä. Sitten hän sai yllättäen sähköpostia Alanin parhaalta ystävältä Jeffiltä. Mukana oli kuva Alanista ja hänestä.

– Niin rankkaa kuin se olikin, editoin nämä videot sinusta, Alanista ja lapsista, Jeff oli kirjoittanut viestiin.

Yhdellä videolla Alan puhui suoraan hänelle.

– Hei Pam, halusin vain sanoa pari sanaa siltä varalta, että minulla ei olisi mahdollisuutta tehdä niin. Olet ollut vahva ja sinulla on kyky olla luovuttamatta. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Rakastan sinua aina koko sydämestäni. Ole edelleen vahva ja välittävä nainen. Tapaamme vielä uudelleen.

Nuo 90 sekuntia tuntuivat Pamista hyvin arvokkailta.

Jokaiselle lapselle oli myös vastaava video. Viimeinen kaunis lahja Alanilta.

– Juuri tuota tarvitsin jaksaakseni jatkaa elämää. Tuo ääni puhui suoraan sydämelleni ja kertoi, että tämä olisi vain hetken tauko eikä lopullinen päätös kaikelle, Pam kertoo.

Iloa muiden auttamisesta

Nyt Pam voi hyvin ja näkee elämässä hyvää. Hän auttaa nyt muita ihmisiä, ystäviä, naapureita ja jopa Alanin kollegoita, jotka ovat kohdanneet syöpädiagnoosin tai kuoleman. Hän auttaa muita luovimaan terveydenhuoltojärjestelmässä ja puhumaan tunteistaan.

– Saan voimaa siitä, kun olen muiden ihmisten tukena.

Pam on kirjoittanut vaiheistaan myös kirjan. Hän halusi jakaa eteenpäin viestin sinnikkyydestä ja toivosta.

Nainen kertoo olevansa mukana New Hope for Kids -hyväntekeväisyysjärjestössä, joka tarjoaa tukea lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa. Organisaatio on lanseeraamassa uuden stipendin tohtori Alan J. Saffranin mukaan. Se on tarkoitus jakaa vuosittain ohjelmaan osallistuneelle kattamaan lukion jälkeiset opiskelukustannukset.

– Yksi tärkeimpiä arvoja Alanille oli koulutus, ja sen ajatuksen hän iskosti myös lapsillemme. Olemme onnekkaita, kun he ovat voineet jatkaa koulutushaaveiden toteuttamisesta hänen kuolemansa jälkeen. Haluamme taata saman sellaiselle lapselle, jolla ei välttämättä ole samoja tarvittavia resursseja.

Pam kirjoittaa lopuksi, että hän ei voi palata ajassa taaksepäin. Kukaan ei voi.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.

– Se mitä tapahtuu seuraavaksi ei välttämättä ole täydellistä, mutta se voi silti olla ihanaa.

Pam kehottaa kaikkia muistamaan, että elämän synkeimpinäkään hetkinä emme ole yksin, ja että kaikesta selviää. Elämä voi muuttua jälleen kauniiksi.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja