Merja Aaltosen äiti ehti kiertää parikymmentä hoitopaikkaa ennen kuin Jyränkölä löytyi.
Dementiaosastolla asuva Anna-Liisa Aaltonen oli aiemmin kyyryssä kulkeva pelokas vanhus, joka hoki vaan "vielä, vielä eteenpäin".
– Aiemmissa hoitopaikoissa minusta tuntui, että äitini oli "varastoitua ongelmajätettä". Hoitajat olivat mieluummin lasikopissaan, kuin huolehtivat vanhusten tarpeista. Piti pyytää erikseen, että tulisitteko hoitamaan äitiä, paljastaa Aaltonen.
– Jyränkölässä huomaan, että äiti muuttui takaisin omaksi itsekseen. Kaikesta näkee, että äiti on hyvässä kunnossa ja voi hyvin. Kaikkein ratkaisevinta täällä on se asenne. Tämä olisi niin yksinkertaista toteuttaa kaikissa hoitopaikoissa. Täällä arvostetaan vanhuksia ja ymmärretään heitä, hehkuttaa Aaltonen.
Aaltosen mukaan kaikki tehdään vielä vanhusten omalla rytmillä. Tämä heijastuu tunnelmaan ja vaikuttaa suoraan vanhusten hyvinvointiin ja säteilee muihinkin.
– Täällä on aina niin siistiä ja äidillä on aina puhtaat vaatteet. Monta paikkaa nähneenä voin sanoa, että toiminta on hyvin organisoitunutta eivätkä hoitajat tee vaan sitä, mitä mieleen juolahtaa, toteaa Aaltonen.
Aaltonen kertoo monta kertaa aiemmissa paikoissa miettineensä, että kestää ihan yhtä kauan sanoa "mennään ystävällisesti" kuin että "nopeasti, nopeasti".
– Kaikki on kiinni asenteesta. Nyt voin nukkua yöni rauhassa, kun tiedän, että äidilläni on kaikki hyvin, huokaisee Aaltonen.
Toimitaan vanhuksen lähtökohdista
Jyränkölän setlementin palvelutalojen toiminta perustuu siihen, että hoitajat tekevät työnsä sydämellään kohtaamalla aidosti ja kunnioittavasti vanhuksen.
Palvelutalojen johtaja Kirsti Rantalan mukaan Jyränkölässä on aina pidetty kiinni siitä, että hoitajia on riittävästi. Parhaimmillaan hoitajia on yksi vanhusta kohden. Parikymmentävuotisen toiminnan aikana sijaiset on aina palkattu eikä vajaalla toimita. Yleensä harjoitteluun tulleet opiskelijat haluavat meille takaisin töihin, siksi meillä onkin samat useammassa työvuorossa koulutetut vakituiset sijaiset.