Kaivoon kuolleen Julen Rosellón isä ja äiti yrittävät selvitä poikansa kuoleman aiheuttamasta tuskasta. Murtunut isä, José Roselló kiittää kaikkia, jotka olivat mukana etsinnöissä ja hänen poikansa palastusoperaatiossa. Asiasta kirjoittaa La Vanguardia.
Julen putosi kolmisen viikkoa sitten leikkiessään yli 70 metriä syvään kaivoon, joka oli halkaisijaltaan vain 28 senttiä.
Julen kuoli vakavaan päävammaan ilmeisesti samana päivänä, kun oli pudonnut laittomaan porakaivoon lähellä Malagaa. Sitä ei kuitenkaan tiedetty, vaan poikaa yritettiin pelastaa lähes kaksi viikkoa kestäneessä massiivisessa kaivuuoperaatiossa.
Julen haudattiin viime sunnuntaina veljensä vieraan. Veli oli kuollut sydänvaivoihin vain kolmevuotiaana.
Pelaaminen tuo muuta ajateltavaa
Lapsensa menettänyt isä käy nyt ystäviensä luona pelaamassa Playstationia saadakseen jotain muuta ajateltavaa.
José kertoo, että kun hän sulkee silmänsä, hän näkee yhä uudelleen kaivon, johon hänen poikansa Julen putosi ja kuoli.
– Kiroan itseni, kiroan tuon päivän, hän sanoo katkerana.
– Miksi ihmeessä menin sinne, en mene sinne enää koskaan. En halua enää maalle enkä halua enää syödä paellaa, hän kertoi Diario Sur -lehdelle.
29-vuotias José työskentelee torimyyjänä setänsä kanssa. Vaimo Vicky Garcia on puolestaan McDonaldsin työntekijä.
– Olemme nyt olleet kolme-neljä päivää ystävän luona mutta olemme siellä vain, jotta voisimme nukkua, José sanoo.
Muistot palaavat mieleen
Pariskunnan tilanne on täsmälleen sama kuin pari vuotta aiemmin, kun heidän esikoispoikansa kuoli.
– Tuolloinkin kaikki oli koko ajan mielessä ja nyt kaikki sama tapahtuu uudelleen. Sitä alkaa ajatella lasten leluja, palloja...
Kaivoon pudonneen Julenin pelastusoperaatiota seurattiin ympäri maapalloa. Isä-José antoi haastatteluja monille tiedotusvälineille.
– Haluan kiittää kaikkia, jotka auttoivat pelastustöissä mutta en halua antaa enää haastatteluja. Välittäkää kiitokseni kaikille, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, hän sanoo.
José painottaa vielä, että on ikuisesti kiitollinen poliiseille, palomiehille, kaivosmiehille, insinööreille, psykologeille, hätäkeskuksen auttajille ja alueen asukkaille.
– Haluan kiittää myös toimittajia, jotka kuuntelivat meitä, kun pyysimme lisää etsintäapua. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta he kohtelivat meitä hyvin.
José ja Vicky ovat olleet myös iloissaan kannustusviesteistä, joita tuli Espanjan lisäksi eri puolilta maailmaa.
– Vaikka tuska ei ole kadonnut minnekään, olen kiitollinen kaikille.