29.4.2011 Sulkemisaika…
Ei ole tullut vielä täällä. Kävellessäni Trafalgar Squaren kautta hotellille suoramaratonin jälkeen noin kello 21.00 paikallista aikaa ,meno sen kuin näytti yltyvän. Juhlakansa oli päässyt vappuvaiheeseen, eikä täällä juhlita häitä yhtään sen pidättyväisemmin kuin vappua meillä.
Tänään saimme me kaikki, 8000 toimittajaa, miljoona tänne kokoontunutta hääuteliasta ja pari miljardia tv-katsojaa, todistaa uuden sivun kääntymistä brittiläisessä monarkiassa. Ei hullumpaa. Jossain vaiheessa päivän mittaan tuntui todella siltä, että historiaa ollaan tekemässä, vaikkakin suhteellisen teatraalisesti. Jos tähän lisää vielä kansalaisten aidon ilon ja liikutuksen, tässä ei kai voi olla mitään pahaa. Jos suurin osa täällä on valmis maksamaan verovaroista hulppean shown, siinäkään ei voi olla hirveästi moitittavaa.
Me tasavaltalaiset pääsemme tässä siivellä tirauttamaan onnen kyyneleen jos toisenkin. Ensimmäinen itkukohtaus meni tosin monelta täälläkin ohi sen jälkeen, kun prinssi Harry kertoi veljelleen kommenttinsa alttarilla juuri ennen tuoreen herttuattaren saapumista. Ympärilläni väki räjähti nauramaan. Se nauru tarttui. Sitten kun morsian sanoi ”tahdon” , pyyhimme joukolla silmäkulmia ja taputimme hurjasti. Onneksi meillä on sentään linnanjuhlat. Ihan näihin sfääreihin ei niillä vielä päästä, mutta katsojia riittää ainakin Suomessa.
Kerrassaan hauskaa välittää teille hyviäkin uutisia silloin tällöin! Ehkä hetkeksi on suotavaa unohtaa maailman epäkohdat ja nyt vielä joku toinen, eli britit , maksavaa koko lystin. Lisää sirkushuveja!
28.4.2011 Lontoo / Hetki ennen H-hetkeä
Ilo irti elämästä, se täällä tällä hetkellä osataan. Jotenkin tässä valkenee, miksi tällaisia kuninkaallisia suurtapahtumia janotaan.
