MTV selvitti: Ennätysmäärä täytti 70 vuotta – Suomi on vanhempi kuin koskaan aiemmin

Vuosien 1944 ja 1945 vaihde oli suomalaisissa makuukammareissa kuumaa aikaa. Neuvostoliitto ja Suomi olivat sopineet jatkosodan aselevosta 19. syyskuuta. Loppuvuoden aikana miehet palasivat rintamalta kotiin. Kodeissa iloittiin erityisesti siitä, että miehet tulivat takaisin jäädäkseen.

Se sai monessa pirtissä lemmen leiskumaan. Vuodenvaihteen leiskunnan seurauksena yhdeksää kuukautta myöhemmin, syyskuussa 1945, Suomessa syntyi huimat 12 681 lasta. Se on enemmän kuin missään muussa kuukaudessa sitä ennen tai sen jälkeen.

Vuonna 1945 syyskuun 2. päivänä syntyneelle Liisa Jaakonsaarelle ja sitä seuraavana päivänä syntyneelle Asko Sarkolalle tarina on tuttu.

− Isäni paluun rintamalta voi laskea suoraan minun syntymästäni. Silloin yleistyi muutenkin sellainen toivon ja jälleenrakennuksen ilmapiiri, Jaakonsaari kuvailee.

− Luultavasti jouluna 1944 on alkanut tapahtua, kun miehet ovat palanneet sodasta. Oli siellä kuulemma ollut aktiviteettia muidenkin makuuhuoneissa, Sarkola komppaa.

Sodan jälkeen suomalaiset tekivät lapsia tavallista enemmän puolen vuosikymmenen ajan. Vuosina 1946−1949 Suomessa syntyi reilusti yli 100 000 lasta joka vuosi. Vuonna 1945 lapsia syntyi vielä hieman alle 100 000, sillä ensimmäiset sodanjälkeiset lapset tulivat vasta syksyllä.

−  Sodan päättyminen on luonnollinen selitys syntyvyyden kasvamiselle. Jos katsoo päivämääriä, jolloin miehiä on kotiutettu rintamalta, voi laskea suurimmat piikit, yliaktuaari Timo NikanderTilastokeskuksesta vahvistaa.

Nikanderin mukaan saman ilmiön voi nähdä myös muiden maiden sodanjälkeisissä syntyvyystilastoissa.

Esimerkiksi Ranskassa, Ruotsissa ja Tanskassa toisen maailmansodan jälkeinen vauvabuumi alkoi näkyä 1946. Kovimpia tuhoja kokeneissa maissa, kuten Saksassa ja Puolassa, synnytysten määrä lisääntyi merkittävästi vasta joitain vuosia myöhemmin.

Jos verrataan Suomessa 2000-luvulla syntyneiden määrää sodanjälkeisiin huippuvuosiin, on muutos huima. Vuosina 2000-2014 vuodessa syntyi keskimäärin 58 263 lasta, eli yli 40 000 lasta vähemmän kuin sodan jälkeisinä vuosina. Kuluvan vuosisadan kuukausittainen huippu on ollut heinäkuussa 2009, jolloin syntyi 5441 lasta.

Valitse syntymävuotesi ja vertaa eri vuosien syntyvyyslukuja keskenään.

Ikätovereita riitti

SDP:n europarlamentaarikkona työskentelevä Liisa Jaakonsaari vietti lapsuutensa Oulun Raksilassa. Perheeseen kuuluivat isän ja äidin lisäksi veli Pentti, joka kuitenkin hukkui, kun Liisa oli neljävuotias. Syyskuun alussa 1945 syntynyt Liisa Jaakonsaari muistaa lapsuudestaan erityisesti sen, että ikätovereita oli paljon.

− Tarhassa meitä lapsia oli valtavasti. Minulle on kerrottu, että olin kieltäytynyt menemästä tarhaan, kun siellä on niin kova meteli. Sanoin vain, että ”en mene”. Olin tottunut siihen, että kotona saa olla rauhassa ja hiljaisuudessa.

Kun tarha vaihtui koulunpenkkiin, ikä- ja leikkitovereiden määrä sen kuin kasvoi.

− Kun menin ensimmäiselle luokalle, meitä oli 45 oppilasta. Vuoroluku vei valtavasti aikaa, mutta se kaikki tuntui silloin itsestään selvältä. Myöhemmin, kun piti pyrkiä oppikouluun ja saada kesätöitä, ikäluokan suuri koko aiheutti ongelmia.

Vaikka Jaakonsaaren isä oli palannut rintamalta, ei sodan tapahtumista kotona juurikaan puhuttu. Silloin tällöin lasten isät kokoontuivat Jaakonsaarten pienen 35 neliön asunnon keittiönpöydän ympärille puhumaan politiikkaa.

− Se ei kuitenkaan usein kauaa kestänyt, sillä riitelyksihän se meni. Silloin äiti tuli sanomaan, että nyt loppui, Liisa Jaakonsaari muistelee.

Hän muistaa myös, että monen kaverin isässä näkyi sodan selvittelyn tuoma ahdistus. Vanhemmista ahdistus heijastui välillä myös lapsiin.

− Selvästi näki, että jotkut sodasta tulleet miehet joivat paljon, ja se vaikutti perheisiin. Minulle on jäänyt selvä mielikuva siitä, että joidenkin isät joivat todella paljon. Isät eivät uskaltaneet puhua sodasta, mitä nyt joskus keskenään asioita selvittelivät.

Päällimmäisenä Jaakonsaaren mielessä lapsuudesta ovat kuitenkin isot leikit Rastilan kaduilla, kentillä ja metsissä. Hänen kotinsa sijaitsee vielä nykyäänkin samalla alueella.

− Silloin lapsia ei viety harrastuksiin. Me lapset keksimme keskenämme kaiken, teimme itse. Oli näytelmäkerhoa kerrostalon pihalla ja urheilua. Se oli optimistista aikaa. Vanhempien jälleenrakennus loi elämänuskoa meihin pieniinkin.

Suomi on tällä hetkellä vanhempi kuin koskaan aiemmin. Suomalaisten keski-ikä vuonna 2013 oli 41,9 vuotta. Jatkosodan jälkeen keski-ikä laski viiden vuoden ajan, osittain juuri synnytysbuumin vuoksi. Sen jälkeen keski-ikä on noussut tasaisisesti 30,4 vuodesta nykyiseen yli 40 vuoteen.

Perheiden perustaminen oli Suomen jälleenrakentamista parhaimmillaan. Viidessä vuodessa Suomeen syntyi yli 520 00 lasta.

Vuonna 1945 syntyneistä 95 758 vauvasta Suomen väestörekisterissä  merkittynä oli vuoden 2014 lopussa 66 653 henkeä, eli noin 70 prosenttia. Vuosina 1946−1949 syntyneistä ikäluokista väestörekisterissä on yhä 71−75 prosenttia. Elossa olevien määrä on vielä suurempi.

− Aivan tarkkaa lukua ei tiedetä. Noina vuosina syntyneisiin, eli suuriin ikäluokkiin, vaikuttaa voimakkaasti muuttoliike. Tästä ikäluokasta mieleen tulee erityisesti se, että moni muutti Ruotsiin 60-70-lukujen vaihteessa, yliaktuaari Nikander toteaa.

− Fakta on kuitenkin se, että iso määrä pysyy isona loppuun saakka.

Lapsi sai alkunsa jouluna

Myös Asko Sarkola kuuluu sodan jälkeen syntyneisiin lapsiin. Hän täytti 70 vuotta 3. syyskuuta. Hänen isänsä, Riku Sarkola, palveli sodan aikana tiedotuskomppaniassa ja palasi kotiin joulun tienoilla.

− Syksyllähän alkoi myös Lapin sota, mutta kai sieltä miehiä kotiutettiin vähitellen. Luulen, että se joulu oli sellainen, jolloin suurin osa on saanut olla kotona lomalla, Asko Sarkola sanoo.

Juuri jouluna hän uskoo itsekin saaneensa alkunsa.

Kuten Liisa Jaakonsaarikin, myös Asko Sarkola muistaa lapsuudestaan isot luokkakoot. Poikakoulussa Helsingissä Liisankadulla energiamäärä oli Sarkolan muistojen mukaan melkoinen. Poikia hänen luokallaan oli yhteensä 45.

Aivan lapsuutensa Sarkola asui vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa Lauttasaaressa, mutta vanhempien erottua vuosikymmenen vaihteessa lapset ja äiti muuttivat Töölöön Torikadulle.

− Meitä oli siellä iso porukka, kun leikittiin kaduilla ja pihoilla. Ja tietysti kiusattiin talonmiehiä. Vaarallisin leikki oli niin sanottu peffis, jota pelattiin kuusikerroksisen talon katolla. Se oli ihan hengenvaarallista.

Tänä päivänä Sarkola toimii Helsingin Kaupunginteatterin johtajana. 70-vuotta täyttäneen teatterinjohtajana mukaan suurin muutos hänen elämänsä aikana on ollut tekninen kehitys.

− Tänä päivänä ihmisen voi tavoittaa toisen maailman toiselta puolelta. Aiemmin kuunneltiin vain radiota. Se tuntuu ihmeelliseltä. Ruokatottumukset ja ihmissuhteet ovat sen sijaan pääosin yhä samoja.

Liisa Jaakonsaari toteaa teknisen kehittymisen ohella suurimmiksi muutoksiksi ylipäätään maailman avautumisen ja tasa-arvon kehittymisen.

− Olin lukiossa Oulussa, kun sinne perustettiin YK-yhdistys. Silloin ajattelin, että ”vau, maailma tuli kylään”. Nyt tuo ajatus tuntuu vähän hassulta, kun lähes kaikki ovat matkustelleet ulkomailla.

Eliniän pitenemistä ei osata ennustaa

Kun sodanjälkeiset lapset syntyivät, eliniänodote Suomessa oli miehillä vain 54,1 vuotta ja naisilla 60,9 vuotta. Eliniänodote kuvaa sitä vuosien määrä, jonka syntyvät ihmiset keskimäärin eläisivät, jos kuolleisuus säilyisi ennallaan.

Tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellä suomalaisten eliniänodote on keskimäärin 80,9 vuotta. Naisten kohdalla odote on selkeästi miehiä pidempi, 83,8 vuotta. Miesten eliniänodote on 77,8 vuotta. Vakuutusyhtiö Ilmarisen tuoreessa arviossa joka kolmas Suomessa 2015 syntyneistä lapsista eläisi 100-vuotiaaksi.

Tilastokeskuksen Nikanderin mukaan trendi on ollut jo kauan sellainen, että eliniänodote ei kestä eliniän pitenemisen perässä.

− Tälle trendille ei ole näkynyt loppua. Kuolleisuus on alentunut ja ihmisten elinikä on pitenee. Elinikä on ollut poikkeuksetta pidempi kuin eliniänodote ihmisen syntyessä, Nikander sanoo.

Suomen eliniänodotteesta on myös toisenlaisia lukuja. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan Suomessa eliniänodote on 80,8, mikä oikeuttaa 24. sijaan maailman maiden vertailussa. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n julkaisemassa The World Factbookissa Suomen mainitaan olevan vertailussa sijalla 41. CIA:n mukaan eliniänodote on selvästi Tilastokeskuksen ja WHO:n arviota alempi: 79,69 vuotta.

Mitä tulee pitkään ikään, Japania on usein pidetty maailman kärkimaana. WHO:n mukaan näin onkin, kun taas CIA toteaa, että sen ohi nousee kaksi maata: lilliputti Monaco ja Etelä-Kiinassa sijaitseva erityishallintoalue Macao. Macaolla on pääosin samat oikeudet kuin Hongkongillakin, Kiina vastaa ainoastaan sen puolustuksesta ja ulkopolitiikasta.

Monacon eliniänodote CIA:n mukaan on 89,57 vuotta, Macaon 84,48 vuotta ja Japanin 84,46 vuotta.

− Sen verran ainakin eliniänodote voi Suomessa vielä kasvaa. Naisilla ero kärkimaihin ei ole niin suuri, mutta miehet ovat selvästi jäljessä. Jos miesten elinikä pitenee, se voi nostaa paljonkin Suomen keskimääräistä eliniänodotetta. 

Tiedemies ennustaa 1000-vuotiasta ihmistä

Mutta kuinka kauan yksittäinen ihminen voisi enimmillään elää? Vanhin koskaan elänyt ihminen on tiettävästi ranskalainen Jeanne Calment, joka kuoli 122,5 vuoden ikäisenä elokuussa 1997.

Tällä hetkellä monet tutkijat uskovat, että se on aikalailla maksimi. Tampereen yliopiston gerontologian, eli vanhenemisen tutkimuksen professori Marja Jylhän mukaan kysymys ihmisen maksimaalisesta eliniästä askarruttaa tutkijoita ympäri maailmaa.

− Oikea vastaus kysymykseen on se, että kukaan ei voi tietää. Maailman vanhimmaksi eläneen naisen tapaus on mielenkiintoinen, sillä siitä on monta vuotta. Sen jälkeen kukaan ei ole 120 vuoden ikää ylittänyt. Monet ajattelevat, että ihmisen rahkeet voivat riittää 120 vuoteen, mutta on arvoitus, voidaanko oikeasti elää sen pidemmälle. Sen sijaan yhä useampi ihminen ylittää lähitulevaisuudessa kyllä sadan vuoden merkkipaalun.

70-vuotta täyttänyt Asko Sarkola uskoo elävänsä vielä ainakin kymmenen vuotta, luultavasti enemmän. Hänen äitinsä eli 94-vuotiaaksi. Liisa Jaakonsaaren mukaan pitkä elinikä on yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista.

− Tässä on vielä mahdollista vaikka 20 vuotta porskuttaa eteenpäin. Kun sen ääneen sanoo, se kuulostaa ihmeelliseltä.

90 tai edes 120 vuoden ikä kuulostaa mitättömältä, kun kuuntelee brittilläisen tiedemiehen Aubrey de Greyn ennustuksia. Hän kertoo löytäneensä tutkimusryhmänsä kanssa seitsemän syytä, jotka aiheuttavat ikääntymisen. Hän uskoo, että kaikki syyt ovat estettävissä.

De Grey on itse asiassa arvioinut useissa haastatteluissa, että ensimmäinen tuhat vuotta täyttävä ihminen on jo syntynyt.

− Mitä tulee Aubrey de Greyhyn, hän on hyvin kiistanalainen hahmo. Hän on vakavasti otettava tutkija, mutta hänen väitteensä ovat äärimmäisiä. Hänen ajatuksensa on, että että ihmistä voi korjata ja manipuloida loputtomasti, Jylhä tiivistää.

Mutta voisiko ihminen korjattunakaan elää tuhatvuotiaaksi?

− Oma mielipiteeni on se, että tuhat vuotta on scifiä. Mutta on parempi olla sanomatta, että ei koskaan.