Siinä, että Vermon Areenalla järjestetään ravikisoja, ei ole mitään uutta, mutta yksi vuoden harmaimman päivän lähdöistä erosi muista: Siinä valjakot koostuivat shetlanninponeista, ammattiohjastajista sekä kehitysvammaisista ja vammaisista ohjastajista.
Tunnelma on käsinkosketeltavan jännittynyt marraskuisena lauantaina Vermon Areenalla Espoossa, kun seitsemän ratsukkoa tekee lähtöä ravikisaan.
Kyseessä ovat paraponiravit, joissa kehitysvammaiset ja vammaiset ajavat kilpaa apuohjastajien kanssa noin 1120 metrin pituisen matkan, eli suunnilleen yhden kierroksen verran.
Alun perin idea kisoihin tuli kisojen järjestäjän Hanna Malmivaaran tyttäreltä Peppi Hautalalta, joka ilmoitti haluavansa ajaa kilpaa. Malmivaara on Pararavi ja -ratsastus ry:n puheenjohtaaja.
– Jos olen pysynyt laskuissa, nämä ovat jo kuudennet tai jopa seitsemännet kisat, Malmivaara kertoo.
Kysyntää kisoille on
Tapahtuma järjestetään aina vapaaehtoisvoimin.
– Ravi- ja hevosmaailmasta tulevilta sponsoreilta saamme tavarapalkintoja ja ratsuille ruokaa. Lisäksi vammaisjärjestöiltä tulee apurahoja kärryjä ja välineistöä varten.
Esimerkiksi välineistö ja tarvikkeet tuodaan kuitenkin paikalle omin avuin ja omalla rahalla. Tällä kertaa se vaati kuorma-auton lainaamista, joka lohkaisi Malmivaaran saamasta omaishoitajan hoitopalkkiosta ison siivun.
Tästä huolimatta kisoja järjestetään aina uudelleen, sillä kysyntää riittää.
Kisoihin ei Malmivaaran mukaan osallistujia tarvitse houkutella, ja apuohjastajatkin tulevat joka kerta mielellään.
Kisojen toivotaan laajentuvan muuallekin
Kisaan osallistuvilta vaaditaan kehitysvamma- tai vammadiagnoosi, joka aiheuttaa sen, että ihminen ei voi ajaa yksin tai ei voi saada ajolupaa, selittää Malmivaara.
Osallistujat saavat kisasta riippuen muun muassa karkkia ja lippiksiä. Tämänkertaisissa kisoissa voittaja saa kukkakimpun ja pokaalin.
– Kilpailuhenki on täällä aivan oikea, ihan niin kuin oikeissakin raveissa. Etukäteen mietitään tarkasti, kuka on apuohjeistajana ja ponina, Malmivaara kertoo.
Ennen kisoja ponit valjastetaan ja lämmitellään.
Yksi ohjastajista lauantain kisassa on Ville-Petteri Lehtinen, joka osallistuu jo neljättä kertaa.
– Näissä kisoissa on hyvä fiilis ja rentoa meininkiä.
Lehtisen apuohjastaja on Adele Kalenius, jonka elämä pyörii hevosten ympärillä. Nämä ovat hänelle jo viidennet paraponikisat.
– Ponini tykkäävät tulla tänne, ja itsekin pidän näistä. Normikisaan verrattuna nämä kisat eroavat niin, että ohjastajilla reaktioajat ovat hitaampia ja näkyvyys on huonompi, kun on kaksi ohjaajaa, Kalenius selittää.
Malmivaara toivoo, että sana kisoista kiirisi muuallekin.
– Tietojemme mukaan kehitysvammaiset eivät saa ajaa kilpaa muualla kuin Suomessa. Haluaisimme, että tämä olisi mahdollista kaikkialla maailmassa siellä, missä raviratoja on.
Katso artikkelin ylläolevalta videolta tunnelmia päivän kisoista ja voittajan kommentit kisan jälkeen.