MTV:n EM-sivallus: Suomessa on ison pohdinnan paikka – keihäsmiesten käytöksissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä

Samaan hengenvetoon pitää mainita English. Kaveri on 33-vuotias, ja minkälaiseen kukkaan onkaan puhjennut. Timanttiliigassa on monesti saatu ihastella hänen taktista kyvykkyyttään. Nuorten juoksijoiden kannattaa katsoa, kuinka hän juoksi tuon kasin finaalin. Olen siitä Timanttiliigassa monta kertaa sanonut, että hän on taktisesti niin hyvä äijä. Aivan maaginen veto taktisesti, ja tosiaan 33-vuotiaana ensimmäinen mestaruus. 

Mikko Hyytiä:

Miesten keihään kaikkien aikojen tilastokolmonen, vuoden 2016 olympiavoittaja ja vuoden 2018 Euroopan mestari Thomas Röhler palasi Birminghamissa arvokisoihin neljän vuoden tauon jälkeen, ja tämä tuskin jäi yhdeltäkään suomalaiselta kisoja seuraavalta huomaamatta. Syy oli toki Röhlerin kannalta kiusallinen, kun hänen kolmannen heittonsa hylkäys jälkikäteen nosti Topi Parviaisen ainoana suomalaisena lauantain keihäsfinaaliin.

Röhler on käynyt viime vuosina läpi vaikeita ajanjaksoja, ja finaalipaikka heti arvokisatauolta palatessa olisi takuulla maistunut 34-vuotiaalle lajin supertähdelle. Mutta se, mitä Röhlerin kolmannessa heitossa tapahtui, oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut tai nähnyt kenenkään muunkaan kokevan.

Kaikesta tästä huolimatta MTV Urheilun haastattelupisteellä nähtiin vain reilua kymmentä minuuttia myöhemmin erittäin kypsästi tilanteeseen suhtautuva, tasapainoinen, sanavalmis ja hyväntuulinenkin urheilija, joka kaiken kokemansa jälkeen tiesi, että kyse on sittenkin vain urheilusta.

Tästä en pitänyt

Evilä:

Sanoin ennen keihäskarsintaa, että 80 metrin valmius pitää olla Suomen miehillä, mutta nyt Röhler pelasti sinivalkoisen finaalin.

Roomassa meillä oli kolme heittäjää finaalissa, eli tämä on alkanut mennä aikamoiseksi aaltoliikkeeksi. Roomasta Oliver Helander otti mitalin, mutta sen jälkeen seuraavana vuonna puhuttiin jo, että miten keihäässä mennään. Nopeasti unohdettiin se, että vuotta aiemmin oli kolme kaveria finaalissa. Ja Pariisin olympialaisissakin oli kolme kaveria finaalissa.

Kyllä tässä vähän pitää mietintämyssyä lajissa laittaa päähän, että mitä on tapahtunut. Perinteet ovat perinteitä, mutta meillä on huikea määrä osaamista tässä lajissa tässä maassa. Uskallan väittää, että keihäsosaamista on tässä maassa enemmän kuin yhdessäkään muussa maassa, kun katsotaan, minkälaisia osaajia meillä on ollut. Mutta onko se osaaminen käytössä ja pääseekö se aidosti vaikuttamaan? Nyt pitää löytää se yhteinen hiili. Vastakkainasettelun aika on ohi.

Meillä on aina sitoutuneita ja lahjakkaita urheilijoita, mutta jotain outoa siinä on. Se täällä oleva maailman paras osaaminen pitää kaivaa esiin ja saada aidosti yhteisöön vaikuttamaan. Tämä on mahdollisuuden paikka nyt lähteä uuteen nousuun. Ei pidä vain potkia maassa makaavaa tai ryvetä epäonnistumisissa. Näen tässä valtaisan mahdollisuuden keihäsyhteisölle.

Hyytiä:

Jos hoiti Röhler keihäskarsinnan jälkeiset mediavelvoitteensa tiptop, samaa ei valitettavasti voi sanoa Helanderista.

Kyllä, toisen peräkkäisen EM-mitalin perässä Birminghamiin matkannut keihäsmies oli karsinnan jälkeen takuuvarmasti pettynyt, mutta niin oli Röhlerkin.

Silti vain toinen heistä lateli MTV Urheilun haastattelupisteellä kuuteen kysymykseen 70 sanan edestä vastauksia. Kun lukemasta pudottaa pois kuusi no-sanaa, neljä niin-sanaa ja seitsemän et-sanaa, jäljelle jää 53 sanaa, mikä tekee hieman alle yhdeksän sanaa vastausta kohti.

Ja toisaalta: Helander jäi karsinnassa vain reilun puolen metrin päähän (78,43 vs. 78,99) tämän kauden kisatulosten keskiarvostaan. Sillä noin 79-metrisellä olisi toki oltu finaalissa, mutta menikö se loppuviimein kuitenkaan nyt ihan niin pahasti penkin alle?

Tätä odotan

Evilä:

Miesten 400 metrin aidoissa ME-mies Karsten Warholm jahtaa neljättä peräkkäistä Euroopan mestaruutta. Ei näitä tyyppejä kauheasti ole (kaikki lajit huomioiden yhdeksän koko EM-historiassa).

Painaako Norjan viikingillä esimerkiksi se sekaviestin juoksu alla? Avaako se kenties pientä porttia Saksan Emil Agyekumille yllättää? Kun näistä supertähdistä puhutaan, mikä Warholm kiistatta on, se neljännen mestaruuden kohtalo on jännä nähdä. On se hurjaa, miten pitkään ja millä tasolla vedetään.

Hyytiä:

Naisten 800 metriä tuskin on vahingossa päätynyt perjantai-illan huipentavaksi lajiksi. Kotiyleisön suuri suosikki Keely Hodginson saa odotetussa kaksintaistelussa vastaansa maailman nopeimman naisen tältä kaudelta, Sveitsin Audrey Werron, eikä huippukattaus suinkaan rajoitu vain heihin. Mukana ovat myös Hollannin Femke Broeders-Bol ja Ranskan Anais Bourgoin. He kaikki ovat painelleet tänä kesänä alle 1.56:n.

Werron tällä kaudella juoksema 1.53,80 on kaikkien aikojen kolmosaika ja lähentelee jo yleisurheilun vanhinta ulkoratojen maailmanennätystä, Jarmila Kratochvilovan nimissä olevaa 1.53,28:aa vuodelta 1983. Hodginsonin tämänvuotinen Britannian ennätys 1.54,33 riittää sekin kaikkien aikojen maailmantilastossa kuudenteen sijaan.