USA 2006. Ohjaus: Gil Kenan. Käsikirjoitus: Dan Harmon, Rob Schrab, Pamela Pettler. Tuotanto: Jack Rapke, Steve Starkey. Kuvaus: Paul C. Babin, Xavier Pérez Grobet. Leikkaus: Fabienne Rawley, Adam Scott. Musiikki: Douglas Pipes. Pääosissa (äänet): Steve Buscemi, Maggie Gyllenhaal, Kathleen Turner, Mitchell Musso, Sam Lerner, Spencer Locker, Jason Lee. Kesto: 91 min
Sony Pictures Animation -studion hyytävän hieno uutuus, Monsteritalo, ampaisee saman tien tämän syksyn animaatioensi-iltojen A-listalle. Saavutus ei ole mikään ihme, sillä tuottajaportaassa ovat mukana tutut mestarit, Steven Spielberg ja Robert Zemeckis. Zemeckisin edellinen animaatio oli vuoden 2004 jouluinen Napapiirin pikajuna (The Polar Express), jonka esittelemää motion capture -menetelmää (= oikean näyttelijän liikkeet siirretään animaatiohahmolle erikoisvalmisteisen datapuvun avulla) on sovellettu myös nyt nähtävillä olevaan uutuuteen.
Monsteritalo on fantastisen jännittävä ja hersyvän hauska halloween-seikkailu koko perheelle. Gil Kenan on ohjannut Dan Harmonin, Rob Schrabin ja Pamela Pettlerin nasevasta ja hauskasta käsikirjoituksesta kerrassaan älykkään kummitusjutun. Kaikki alkaa, kun lähiössä löysäilevien poikien, puberteettia lähestyvien DJ:n ja Chowderin, koripallo pomppii pelätyn naapurin, ukko Nebbercrackerin, pihanurmelle. Vihainen äijänkuvatus ryntää poikien kimppuun näiden yrittäessä noutaa palloa. Kesken mielettömän raivonpuuskan ukko nyykähtää maahan. Hetkeä myöhemmin ambulanssi kiidättää sydänkohtauksen saaneen käppänän sairaalaan.
Vaikka talon isäntä on poissa, joku tai jokin tuntuu yhä asuvan Nebbercrackerin pahaenteisessä mörskässä. DJ:stä ja Chowderista tuntuu kuin talo tarkkailisi juuri heitä. Ikään kuin se yrittäisi houkutella pahaa aavistamattomat ohikulkijat luokseen ahmaistakseen heidät salamannopeasti pirulliseen kitaansa. Kun poikien aavistukset alkavat yksi toisensa jälkeen toteutua, on aika käydä vastaiskuun. Avukseen kaksikko saa neuvokkaan punapään, Jennyn, joka on keksinmyyntikierroksellaan joutunut talohirviön armoille.
Ihan perheen pienimmille Monsteritalo on liian jännittävä. Ikäraja K11 pitää hyvin kutinsa, mikä käytännössä merkitsee sitä yhdeksänvuotiaat voivat katsoa elokuvan elokuvateatterissa täysi-ikäisen seurassa. Vaikka Monsteritalo viittaa mm. sellaisiin kauhuklassikoihin kuin Halloween, Amityville ja Painajainen Elm Streetillä, ei vanhempien tarvitse suotta säikkyä leffavalintaa – nämä viittaukset ovat sangen kesyjä ja etupäässä aikuiskatsojille suunnattuja humoristisia heittoja. Huumori onkin Monsteritalon riemastuttavin vahvuus. Käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, se osaa etevästi hyödyntää sekä keskenkasvuisten avainhenkilöidensä erityispiirteitä että vinhaa tilannekomiikkaa. Puolitoistatuntia kuluu kuin siivillä jännittävän tarinan pauloissa.
Animaatiota seuraa mielissään myös siitä syystä, ettei sitä ole suotta dubattu suomeksi. Amerikkalaiset ääninäyttelijät, etunenässään naapurin ukkona raakkuva Steve Buscemi, tekevätkin hienoa työtä. Suhteellisen tuntemattomat Mitchell Musso, Sam Lerner ja Spencer Locke luovat suurenmoisia sävyjä lapsitrion kasvavaan jännitykseen, Maggie Gyllenhaal on temperamentikas lapsenlikka, Zee. Jason Lee tyypittelee muhevasti Zeen renttupoikaystävänä, Skullina. Vaarallisena talorouvana kähisee itse jäljittelemätön Kathleen Turner.
teksti: Outi Heiskanen