MTV Urheilun asiantuntija Tommi Evilä, paikan päällä Tokiossa oleva toimittaja Eren Gürler ja MM-kilpailuja kotimaassa seuraava toimittaja Tuomas Hämäläinen sivaltavat torstain yleisurheilupäivän puheenaiheet kolmeen osioon. Sydney McLaughlin-Levrone sykähdytti 400 metrillä hirmuajallaan 47,78, ja pöydälle nostetaan kriittisesti suomalaisten urheilijoiden valitseminen kisoihin.
Tästä pidin:
Evilä
Naisten 400 metrin finaali meni aika lailla sen mukaan, mitä eilisessä sivalluksessa oli kohdassa Tätä odotan. Marileidy Paulino ja Salwa Eid Naser yrittivät pitää valtikan sileän ratakierroksen juoksijoilla, mutta kyllä vain Sydney McLaughlin-Levrone oli täysin vastustamaton.
Aitajuoksussa 10 aidan kera on helpompi rytmittää juoksu, kun miettii askelvälejä. McLaughlin-Levronella on aiemmin ollut vähän haasteita sileän vauhdinjaossa. Mutta nopeasti hän on saanut kilpailuissa kiinni huipputason tekemisestä ja voimien jakamisesta. Vaikka tiedetään, että Marileidy Paulino on todella kova loppusuoralla – se on nähty monta kertaa – niin nyt oli todettava, että hän on maailman toiseksi kovin loppusuoralla ja kovin on Sydney McLaughlin-Levrone.
Kun hän juoksee taas yhden vuoden aitoja siihen tosissaan panostaen, uusi ME on väistämätön fakta. Kun ajatellaan hyötysuhdetta, aika ei sileästä aitoihin välttämättä kauhean paljon päälle kahta sekuntia muutu. Tulevaisuudessa on ihan realistista puhua jopa 50 sekunnin alituksesta aidoissa (McLaughlin-Levronen nykyinen ME on 50,37).
Gürler
Sydney McLaughlin-Levrone latasi tiskiin sellaisen juoksun, jota ei ole nähty lähes 40 vuoteen. Eikä siinä vielä kaikki. Hurjintahan tässä on se, että Marileidy Paulino haastoi yhdysvaltalaisen ihan loppumetreille asti ja iski pöytään maailman kaikkien aikojen kolmosajan. Aivan mielipuolinen lopetus torstai-illalle.
Lue myös: Tokion stadionilla melkoinen näky Sydney McLaughlin-Levronen takia
Hämäläinen
McLaughlin-Levrone (47,78) ja Paulino (47,98): Marita Kochin (47,60) ja Jarmila Kratochilovan (47,99) väliin, kaikkien aikojen kakkoseksi ja kolmoseksi: Meno DDR:n ja Tshekkoslovakian legendojen hirmuvetojen aikana 1980-luvulla oli sanalla sanoen ummehtuneempaa, kiusallisen D-koodista.
Tervehdin ilolla, että myöhemmin jopa saavuttamattomina pidetyt 47-alkuiset ajat ovat nyt saavutettuja. Olisiko McLaughlin-Levronella intoa olla samanaikaisesti 400 metrin aitojen ja sileän ME-nainen? Se olisi melkoinen tupla. Sileälläkin temppu toteutuu sikäli kuin haluja on.
Tästä en pitänyt:
Evilä
Kun mietitään Suomen urheilijoiden valintajärjestelmää, kilpailukykyisyydestä ja -kuntoisuudesta pitää olla näytöt annettuna huippu-urheilujohtajalle. Ella Junnilan (jäi korkeushypyn karsinnassa ilman tulosta) ja Eveliina Määttäsen (jäi 800 metrin alkueränsä jumboksi ajalla 2.02,55) tilanne herättää kysymyksiä.
Lue myös: Eveliina Määttänen itki lohduttomasti stadionin uumenissa
Eveliinan hengitysvaikeudet pitkin kesää olivat tiedossa. Hän piti taukoa. Naisten kasilla paineltiin kuitenkin alle kahta minuuttia jo alkuerissä. Taso on valtavan kova. Eveliinalla vaatii parhaan päivän, että sinne pääsee. Noista lähtökohdista urheilija ja valmentajakin tietävät, että se on aika lailla mahdotonta.
Ellalla on ollut alipalautuneisuutta. On myös nilkasta irronnut luun pala. Huipputuloksen tekeminen on ihan sula mahdottomuus. Jos irronnut luun pala on ponnistavassa jalassa, se voi aiheuttaa myös pysyvämpää vauriota. Kovilla tehoilla tehdään ja paikat ovat rikki – on sellaisen loukkaantumisen mahdollisuus, joka saattaa jopa lopettaa uran.
Lue myös: Ella Junnila mureni täysin – sopersi itkuisena: "Saanko nukkua"
Mietin, mitkä argumentit ovat puoltaneet Tokioon lähettämistä. Miten urheilijat ovat osoittaneet olevansa siinä kunnossa, että pystyvät realistisesti kilpailemaan paikasta 16:n sakkiin? Minkälaisia keskusteluja on ylipäätään käyty ja onko joitain muita näyttöjä? SUL:n huippu-urheilujohtaja Tuomo Salosen on vastattava.
Ensi kaudelle on tiukan analyysin paikka. Toivottavasti urheilijat pääsevät ehjänä ja vailla vaivoja uuteen vuoteen.
Gürler
Vaikka keihään finaalissa olikin kova taso, jäi suurin kiima puuttumaan. Tietysti oma osansa oli sillä, että mukana ei ollut yhtään suomalaista, mutta isojen nimien epäonni latisti tunnelmaa.
Harmittaa erityisesti Julian Weberin puolesta. Hän on ollut tällä kaudella niin ylivoimainen, että kultamitali olisi tavallaan hänelle kuulunut. Mutta ei silti mitään pois mitalisteilta, kaikilta upea kilpailu. Niin se vain on, että ne jotka ovat kisapäivänä parhaassa kunnossa, vievät mitalit kotiin.
Lue myös: Keihään supertähdillä karut kohtalot: "Annoin todella kaikkeni"
Hämäläinen
Maestro Evilä pohti haastatellessa myös, että naisten korkeuskarsinta oli erikoinen: 188 riitti puhtaalla pelillä jatkoon. 188:aan on tällä kaudella yltänyt Junnila kolmeen kertaan, kaksi edeltänyttä otatusta mukaan lukien. Aivan timanttisimmassa nykyterässä loppukilpailupaikka olisi yllättäen voinut suomalaiselle irrota. Siellä ei kuitenkaan mitään enempää. Ja on alleviivattava, että finaaliin yltäminen oli lähtökohtiin nähden toivotaan toivotaan -rukoilua – Junnila lähti karsintaan yhdellä ison joukon heikoimmista tämänvuotisista tilastonoteerauksista ja epäonnistui sitten kolmesti aloituskorkeudesta 183.
Oliko Tokiossa kärvisteleminen sen arvoista? Sesonki on ollut Junnilalta surkea, ja olisi ollut paikka miettiä pitkää peliä. Kun mitään ei ole tullut, homma jo poikki, kroppa ehjäksi ja olympiavoittaja Tia Hellebautin valmennuksessa parhaista mahdollisista lähtökohdista kohti tulevaa. Toivotaan nyt ainakin, että SE-nainen ei ehtinyt itselleen lisävahinkoa aiheuttaa.
Tätä odotan:
Evilä
On ihan selvä peli, hands down, että Saga Vannista odottaa. Mitä valmentaja Erki Noolin kommentteja on kuunnellut, hänkin on hieman jännittynyt. Toivon, että jännitys johtuu odotuksesta, että on hyvät mahdollisuudet menestyä, eikä mistään muusta.
Nyt on tosi jännät paikat. On todella mielenkiintoiset kaksi päivää edessä Sagan osalta. Vain että terveyttä riittää ja sopivia onnistumisia. Kilpailu sijoilla 3–8 voi olla hyvinkin pienestä kiinni.
Gürler
No niin, Saga Vanninen päästetään vihdoin irti MM-areenalla. Huomenna on luvassa neljä lajia, ja kuten Vanninen itse sanoi, jokainen laji on tärkeä.
100 metrin aidoista odotan aikaa 13,25, eli samaa kuin tämän kesän SE-sarjassa.
Korkeudessa odotan Vanniselta uutta omaa ennätystä. Tämän hetken ennätys on 181.
Kuulassa pitää päästä myös ennätyssarjan veroiseen tulokseen, eli lukemiin 15,09.
200 metriä onkin sitten se päivän potentiaalisin pisteparannuslaji. Siinä on päästävä alle 24 sekunnin, mielellään reilusti.
Kun nämä odotukset toteutuvat, voidaan oikeasti puhua mitalikamppailusta, ja sitten päästään jännäämään oikein tosissaan.
Hämäläinen
Saga Vannisella on sitä äärimmäistä tiikerinsilmää, armottomuutta ja kovapäisyyttä, joka usein erottelee eliittitason atleettia ihan hyvästä urheilijasta.
Suomalaisen ottelustartin lisäksi odotan, mitä saamme todistaa tähtiväriläiskä Noah Lylesilta kakkosen loppukilpailussa. 19,51 irtosi välierässä letkeästi. Kaasua on varaa lisätä, mutta toki: säilyykö samalla rentous?