Sanna Sepponen muistetaan yhä roolistaan Salattujen elämien Roosa Kemppaisena. Harva tietää, että hän on myös menestyksekäs alppihiihtäjä ja kehitysvammaisten oikeuksien puolustaja.
Kankurinkulman ryhmäkodin käytävässä vastassa on tuttuja kasvoja. Aulaan on kiinnitetty juliste, jossa hymyilevät Toisenlaiset frendit -ohjelmasta tutut Sanna, Sonja, Timo, Mikko ja Kata.
Olemme tulleet tapaamaan Salkkareissa Roosa näytellyttä Sanna Sepposta, 38. Hymykasvoinen nuori nainen ilostutti katsojia lähes neljän tuotantokauden ajan sarjassa vuosina 2001–2004.
Hän näytteli Jaana Niemisen (Susanna Indrén) esikoistytärtä ja Aamu (Henna Tanskanen) ja Teemu Korhosen (Mika Kurvinen) isosiskoa. Roosa poistui sarjasta muuttaessaan äitinsä ja tämän miesystävän Jukka Salinin mukana Turkuun.
Pinkkiin jakkuun pukeutunut Sanna Sepponen tervehtii tomerasti ja kutsuu toimittajan peremmälle kotiinsa. Myös hänen äitinsä Sari Sepponen on tullut vierailulle tyttärensä luo.
40 neliöisessä kaksiossa on lämmin tunnelma, vaikka ulkona pyryttää lunta taukoamatta. Makuuhuoneen oviaukolle on ripustettu roikkumaan pinkkejä helminauhoja. Ne Sepponen sai muistoksi Salkkareista. Olohuoneen vitriinissä komeilee hymypatsas ja kymmeniä erilaisia mitaleja ja pokaaleja.
– Minulle kuuluu tosi hyvää. Olen ollut jo pitkään poissa Salkkareista, mutta toivon pääseväni takaisin sarjaan. Minulle on kyllä sanottu, että Roosa voisi vielä palata, mutta kutsua ei ole vielä tullut, Sepponen vinkkaa.
Innokkaalla Salkkarit-fanilla on useita ikimuistoisia hetkiä sarjan tekemisestä.
– Muistan esimerkiksi sen, kun kiskaisin Ismon keittiöön ja jouduin tappelemaan Mian kanssa. Minulle jäi myös mieleen Roosan veljeä ja siskoa näyttelevät Mika ja Henna. Haluaisin ehdottomasti nähdä kaikki entiset kollegani. Ennen kaikkea Sami Uotilan. Hän on niin mahtava! Sepponen hihkuu.
Oma asunto, parisuhde ja mitaleja alppihiihdosta
Salattujen elämien jälkeen Sepposesta on tullut ansioitunut alppihiihtäjä. Vuonna 2005 hän voitti Japanin Naganossa kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa supersuurpujottelussa ja pronssia suurpujottelussa.
Etelä-Koreassa vuonna 2013 järjestetyissä kilpailuissa hän sai hopeaa supersuurpujottelussa sekä pronssia suurpujottelussa.
Hänen seuraava tavoitteensa on kultamitali ensi vuoden Special Olympics -talvikisoista Itävallassa.
– Minulla on paljon harrastuksia. Harrastan alppihiihtoa ja ihan uutena harrastuksena on tullut tennis. Minulla jää hyvin aikaa harrastuksille, koska työpäiväni ovat lyhyempiä ja perjantai on kokonaan vapaapäivä.
Sepponen elää lähes tavallista elämää kehitysvammastaan huolimatta. Hän käy töissä, harrastuksissa ja tapaa ystäviään.
– Olen ollut McDonald'sissa töissä ja asunut tässä samassa asunnossa nyt jo 16 vuoden ajan. Täällä kuvattiin myös Toisenlaiset frendit -sarjaa. Lapsuuden kaverini Sonja asuu samassa kerroksessa kuin minä. Olemme tekemisissä päivittäin. Äsken söimme yhdessä, Sepponen kertoo.
Parisuhteestaan hän pysyy vaitonaisena, mutta paljastaa, että hänellä on kaukosuhde entuudestaan tuttuun mieheen.
– Asun tällä hetkellä yksin, mutta minulla on kaukosuhde.
– Oho, en ole tiennytkään, äiti Sari Sepponen kuuntelee vierestä.
– Äiti on unohtanut, mutta olen palannut taas yhteen Sakarin kanssa, Sanna Sepponen muistuttaa.
Sakari Lehto nähtiin myös Toisenlaiset frendit -ohjelmassa. Nykyään molemmat vaikuttavat Tampereella Me itse -järjestössä, jonka tarkoituksena on nostaa esille kehitysvammaisten ihmisoikeuksia, kuten oikeus työhön sekä omaan asuntoon. Sepposella on Downin oireyhtymä, ja hän haluaa vaikuttaa kehitysvammaisten asioihin ja hyvinvointiin.
– Käyn puhumassa kehitysvammaisten elämästä kouluissa oppilaille ja opettajille. Siten ihmiset saavat tietää, millaista elämämme on, Sepponen sanoo.
Rohkeutta muille kehitysvammaisille
Sanna Sepposen esiintyminen Salatuissa elämissä oli historiallista, sillä sitä ennen suomalaisissa sarjoissa ei oltu juuri nähty kehitysvammaisia isoissa ja pitkäaikaisissa rooleissa. Sarjaan etsittiin kehitysvammaista henkilöä, ja Sanna Sepposen roolisuoritus eräässä näytelmässä teki vaikutuksen sarjan tekijöihin.
– Esiinnyin kehitysvammaisten näytelmässä, josta minut bongattiin Salattuihin elämiin. Tulin juuri Espanjan matkalta, kun sain tietää vanhemmiltani, että pääsen sarjaan näyttelemään. Muistan, että kiljuin, että miten ihanaa, Sepponen sanoo.
Hänet muistetaan yhä Roosana. Hänen kasvonsa ja positiivinen olemuksensa ovat jäänneet elävästi suomalaisten mieleen.
– Kaikki muistavat minut yhä. Moni tulee sanomaan, että moikka Roosa. Sanon heille vaan, että Sanna mieluummin, kiitos. Minusta on mukavaa, että minut yhdistetään Roosaan vieläkin. Ei siihen kyllästy, mutta välillä joudun vähän toppuuttelemaan innokkaita faneja.
Sepponen muistelee, että julkisuus tuntui alussa oudolta. Vuosien varrella hän on oppinut suhtautumaan siihen rennommin.
– Julkisuus oli alussa omituista. Minua jouduttiin esimerkiksi peittelemään, kun kuvasimme Salkkareihin kohtauksen Rovaniemellä. Halusimme pitää juonenkäänteen salassa. Myös puhelinnumeroni laitettiin salaiseksi. Minua ei onneksi ole kukaan koskaan häiriköinyt.
Sepposelle myönnettiin vuonna 2003 Kehitysvammaisten Tukiliiton hopeinen ansiomerkki, sillä hän edisti tv-esiintymisillään kehitysvammaisten asioita ja näkyvyyttä mediassa.
– Sain hyvää palautetta. Moni sanoi, että on hienoa, kun kehitysvammainen esiintyy tv-sarjassa. Minusta oli mahtavaa, että sain hopeisen tulppaanin palkinnoksi roolistani.
Sannan vanhemmat miettivät pitkään, uskaltaisivatko altistaa tyttärensä mahdolliselle kritiikille ja solvauksille. Pelko oli kuitenkin turha, sillä Sanna sai pääosin hyvää palautetta.
– Mietimme toki paljon mieheni kanssa sitä, että uskallammeko antaa Sannan julkisuudelle. Ajattelimme, että jos se auttaa ihmisten asenteiden muuttumista, niin ilman muuta otamme sen riskin. Niin siinä kävikin. Kun ihmiset näkivät, millaista on kehitysvammaisen elämä, he suhtautuivat siihen positiivisesti. Sen jälkeen maailma avautui muillekin kehitysvammaisille ja moni uskalsi tulla julkisuuteen. Nykyään kehitysvammaisia näkee taiteilijoina ja näyttelijöinä teatterissa, Sari Sepponen sanoo.
Ystäviäni on kiusattu
Kehitysvammaisiin kohdistuu yhä ennakkoluuloja. Sari Sepposen mukaan se ymmärrettävää. Hän muistuttaa, että jokainen down-ihminen on oma yksilönsä.
– Harvalla meistä on kokemusta tai mahdollisuutta tutustua kehitysvammaisen ihmisen kanssa. On siis täysin ymmärrettävää, että ensin hieman katsotaan, että millainen henkilö on kyseessä. Kehitysvammaisia on niin monenlaisia. Monet eivät pysty elämään tavallista arkea, kun taas monet pärjäävät yksin ja käyvät töissä. Vaikka ennakkoluuloja olisikin, on Sanna pystynyt ne kyvyillään ja persoonallaan aina kumoamaan, Sari Sepponen sanoo.
– Ei minun elämäni poikkea juurikaan tavallisen ihmisen elämästä. Osaan nousta ylös arkena oikeaan aikaan ja lähteä töihin itsenäisesti. Viikonloppuisin nukun pitkään. Suurin tukeni elämässäni ovat vanhempani. He näkevät, kuinka pärjään elämässäni, Sanna Sepponen sanoo.
Hän ei ole joutunut kiusatuksi kehitysvammansa vuoksi, mutta tietää, että moni muu on.
– Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta kavereitani on. Silloin olen mennyt väliin. Minulle on kyllä sanottu, että hei vammainen. Siihen olen vain tokaissut, että katsotaan, kumpi tässä on vammainen, sinä vai minä. Kiusaaminen päättyi siihen heti, Sepponen sanoo.
Hänellä on suuria haaveita tulevaisuuden varalle. Suurimmat niistä ovat elokuvarooli ja matka Hollywoodiin.
– Haaveilen oman ravintolan perustamisesta. Osaan tehdä ruokaa. Olen käynyt ammattikoulua kolme vuotta. Sen lisäksi haluaisin joku päivä käydä Hollywoodissa, Los Angelesissa. Haluaisin päästä näkemään rock-bändejä. Suurin unelmani olisi kuitenkin päästä Harry Potter -elokuvaan näyttelemään.