Miksi suomalaiset joululaulut ovat niin surumielisiä?

Kirkkomusiikin emeritusprofessori Reijo Pajamon mukaan suomalaisten joululaulujen mollipainotteisuuteen löytyy monia taustaselityksiä.

– Joulu on perusluonteeltaan hengellinen juhla, jonka ydinsanoma on seimessä syntyneessä Vapahtajassa. Jo tämä lähtökohtaisuus aiheuttaa sen, että tälle teemalle rakentuvat joululaulut ovat luonteeltaan hartaita, Pajamo kertoo.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, onko laulu iloisemmassa duurissa vai surullisemmassa mollissa, vaan se, että laulu on kaunis ja herättää tunnelmaa.

Kuusi syytä mollipainotteisuuteen

1) Aikaisemmin Suomeen julistettiin joulurauha, jota kukaan ei saanut rikkoa.

2) Monet vanhat joululaulut ovat syntyneet ajankohtana, jolloin koettiin vaikeita kato- ja nälkävuosia. Silloin koettu aineellinen puute heijastui myös joululauluissa.

3) Joululauluja on syntynyt myös vaikeiden sortokausien aikana 1900-luvun taitteessa: On hanget korkeat nietokset -laulun lopussa todetaan “ja kansaa suojaa sun voimallas…”, mikä lienee innoittanut Sibeliusta runon säveltämiseen.

4) Joululauluissa heijastuu usein myös perheen kokema henkilökohtainen suru, esimerkiksi Topeliuksen kirjoittamassa laulussa Varpunen jouluaamuna viitataan Rafael-poikaan, joka oli kuollut edellisenä keväänä yksivuotispäivänään isän syliin.

5) Joulu on perheen juhla. Mukana voivat olla myös isovanhemmat. Näissä hetkissä usein palataan muistoihin, jopa läheisten poismenohin, mikä tekee tunnelmasta hyvin herkän ja hartaan

6) Joululaulut pohjautuvat paljolti muistojen ja tunnelmien kuvaamiseen. Runoon on sisällytetty monta teemaa, mikä on voinut vaikuttaa myös sävelmän luonteeseen. Joululaulut puhuttelevat suomalaisia – kansanluonteen huomioiden – vuosi vuodelta parhaiten mollipitoisten laulujen myötä.

Odotuksesta lapsuusmuistoihin

Pajamon mukaan Adventin, eli joulua edeltävän neljän viikon, ilosanoma näkyy iloisissa duurisävelmissä, kuten lauluissa Hoosianna sekä Riemuitse, tytär Siionin. Kohti joulun odotusta siirryttäessä laulujen peruspiirre muuttuu kohti jännittynyttä ja odottavaa tunnelmaa, joka purkautuu jouluaattona.

– Näitä lauluja sävyttävät sekä molli- että duuripohjaiset laulut. Niissä puhutaan joulukynttilöistä, luonnon verhoutumisesta talvivaippaan ja odotuksen ja joululahjojen saannin aiheuttamasta jännityksestä.

Jouluaaton lauluissa esiintyy paljon mollipitoisuutta (Joulun aatto nyt saa), mutta myös iloisempaa tunnelmaa (No onkos tullut kesä, Arkihuolesi kaikki heitä). Aaton lauluissa toistuu herkkä tunnelma ja lapsuusmuistot.

– Esimerkiksi Viljo Kojon laulussa Taas kaikki kauniit muistot palataan lapsuuden kirkkomatkalle ja Jumalan sanan kuulemiseen. Sulho Rannan sävelmä tästä laulusta on mollissa, ja tämä soitetaan radiossa heti sen jälkeen kun Turku on julistanut joulurauhan.

– Joulu on muistojen juhla, jonka tunnelmaan palataan joka joulu.

Joululaulujen historia on sen sijaan varsin duurivoittoinen. Vanhat keskiaikaiset jouluun keskittyvät cantiolaulut olivat Pajamon mukaan usein iloisia ja siten duurisävyisiä.

– Duurisävyisyys  on myös havaittavissa vanhoissa saksalaisissa jouluvirsissä kuten Enkeli taivaan lausui näin ja Nyt seimellesi seisahdan. Vanhoissa ulkomaisissa joululauluissa ja -virsissä on duurivoittoisuus vahvasti esillä, myös klassikoissa Jouluyö, juhlayö ja Maa on niin kaunis.

Mollipohjaisuuden taustalla kansanlaulut

Pajamo kertoo, että suomalaisen joululauluston vahvan mollipitoisuuden taustalla ovat mollipainotteiset kansanlaulut sekä mollipohjaiset kansankoraalit.

– Kun virsikirjaa uudistettiin 1970-luvulla, havaittiin, että yli puolet virsisävelmistöstämme on mollipohjaisia. Tämä ”virhe” korjattiin uudessa, vuonna 1987 käyttöön otetussa virsikirjassa, jossa hieman yli puolet sävelmistä ovat duurissa.

Jouluun liittyy kuitenkin myös kevyempi puoli, joka näkyy erityisesti lasten iloisemmissa joululauluissa, kuten Kello löi jo viisi ja joulupukki-teemaisissa lauluissa (Sinivuorten yö, Soihdut sammuu). Näistä iloisemmista lauluista monet ovat ruotsalaislähtöisiä.

– Monia tonttulauluja leimaa tanssirytmisyys, mihin olen kuullut seuraavan selityksen: Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla nuorilla oli tapana kokoontua joulua edeltävinä viikonloppuina yhteen laulamaan ja tanssimaan. Näistä lauluista, joiden sävelmät tulivat Ruotsista, ei puuttunut iloisuutta.

Toisaalta joululauluista on Pajamon mukaan alettu tekemään tarkoituksella iloisempia 1970-luvulta lähtien. Joulun aikaan kauppakeskuksissa raikaavat iskelmäpohjaiset ja luonteeltaan iloisemmat laulut.

– Näyttää siltä, että vaikka olemme menossa kohti iloisempaa joulunviettoa, haluamme kokea joulun kuitenkin rauhallisessa ja hartaassa tunnelmassa.

Mollipainotteisuus näkyy myös suosituimpien joululaulujen listalla. Suomen kauneimmaksi joululauluksi usein tituleerattu Sylvian joululaulu on mollissa, samoin kuin viime vuosien suosikki Sydämeeni joulun teen.

Mollin voisi siis sanoa olevan suomalaisten sävellaji.

– Kun Toivo Kärjeltä kysyttiin taannoisessa dokumentissa, mikä on parasta suomalaisessa musiikissa, hän vastasi: molli!