Lapsettomuus on naiselle monella tapaa kuormittava kriisin paikka. Tieto ja tunne siitä, ettei lasta voi saada tai ettei jälkikasvua ole välttämättä tulossa, koettelee omaa naiseutta – joka solulla.
Tahaton lapsettomuus on surullinen ja aaltoileva elämänkriisi, joka vaikuttaa naisen omaan minäkuvaan monin eri tavoin.
– Se vaikuttaa eritoten omaan naisellisuuteen. Olenko nainen, jos en voi olla raskaana tai jos en voi synnyttää? Anne Lindfors Lapsettomien yhdistys Simpukasta kuvailee.
Naiselle lapsettomuus on koko ajan läsnä myös fyysisellä tasolla.
– Lapsettomuus vaikuttaa myös kehollisesti, sillä nainen tuntee kuukautiskierron omassa kehossaan. Moni kokeekin lapsettomuuden erittäin fyysisesti: syli on tyhjä.
Sanonnat ja uskomukset siitä, että nainen on naisellisimmillaan raskaana, tai että naisen ikiaikainen tehtävä on saada ja hoitaa lapsia, voivat tuntua vihlovilta.
"Mikä minun elämäntarkoitukseni on?"
Lapsettomuus koskettaa ihmisen kaikkein yksityisimpiä asioita: seksuaalisuutta ja lisääntymistä. Useimmiten lapsettomuus ja parisuhde kietoutuvat yhteen, sillä yleensä lasta toivotaan yhdessä, pariskuntana. Tahaton lapsettomuus vaikuttaa monella tapaa myös seksi- ja parisuhde-elämään.
– Seksuaalisuudesta tulee helposti sellaista, että siinä keskitytään pelkästään raskaaksi tuloon, Lindfors kertoo.
Shutterstock
Mutta yleisesti lapsettomuus voi vaikuttaa koko elämänkatsomukseen. Oman olemassaolon merkitystä voi jopa alkaa kyseenalaistaa.
– "Mikä on minun elämäni tarkoitus?" On helppo ajatella, että oma tarkoitus elämälle on saada lapsia, kasvattaa heitä ja elää itse siinä samalla.
– Mutta jos ei saakaan lapsia, omaa elämäntarkoitusta alkaa miettiä eri tavalla: mitä varten oikein olen olemassa ja mikä minun tehtäväni on? Lindfros kuvailee.
Kyvyttömyys täyttää sekä omia että yhteiskunnan asettamia odotuksia voi myös synnyttää tunteen epäkelpoisuudesta ja viallisuudesta. Epäonnistumisesta. Huonommuudesta. Se voi myös aiheuttaa häpeää. Lapsettomuuden aiheuttama emotionaalinen kriisi värittää lapsettoman koko elämää.
Tuntemukset voivat vaihdella suurestikin kriisin eri vaiheissa: toivon ja epäonnistumisen tunteet voivat olla suorastaan vuoristoratamaisia, ylä- ja alamäkiä.
Lapsettomuus koskettaa myös sinkkuja
”Kummilapseni syntymäpäivillä kesken kahvinkaadon katseet kääntyivätkin yhtäkkiä minuun: ”Nooo, milloinkas sitä jälkikasvua onkaan tulossa? Onkos jo vauvakuumetta?"
Kysymys vihlaisi jostakin syvältä. Ensin se loukkasi, sitten suutuin ja lopulta tulin surulliseksi. Olin eronnut pitkäaikaisen miesystäväni kanssa ja ollut jo tovin aikaa sinkku. Tajusin, että vuosien saatossa tämän samaisen kahvipöydän ääressä kuullut poikaystäväutelut olivat muuttuneet pikkuhiljaa vihjailuksi siitä, että olisi hienoa nähdä minut astelemassa alttarilla. Ja nyt vuorostaan kyseltiin, milloin oikein olen hankkimassa lapsia.
Yhtäkkiä olinkin perhetuttujeni silmissä siinä iässä oleva aikuinen nainen, jonka olisi jo korkea aika hankkia lapsia. Oli pysäyttävä hetki tajuta itse, etten tosiaan ole enää niin nuori. Aivan kuin olisin epäonnistnut, kun minulla ei ollutkaan kumppania, häähaaveita tai perhesuunnitelmia. Ikäkriisin lisäksi minulle iski pelko siitä, että jos jään kuin jäänkin yksin?" Nainen, 28
Lapsettomuus ei kosketa pelkästään niitä, jotka ovat yrittäneet lasta vuosia siinä onnistumatta. Se koskettaa myös niitä, jotka eivät ole esimerkiksi löytäneet kumppania.
– Monilla tilanne on se, ettei ole koskaan aktiivisesti yrittänyt lapsia: on ajatellut, että ”ehkä sitten joskus”. Mutta sitten huomaakin, ettei yrityksistä huolimatta lasta kuulukaan tai ikää onkin sen verran, ettei lasten hankkiminen onnistu yhtä helposti. Tai sitten ei ole vieläkään parisuhdetta, kumppania jonka kanssa yrittää lasta, Anne Lindfors listaa.
– Se voi olla monille iso kriisin paikka, vaikkei olisi edes toivonut aktiivisesti lapsia.
Lindfors muistuttaakin, että harvassa ovat ne, jotka vakaasti päättävät, etteivät koskaan halua lapsia – ja että päätös myös pysyisi.
– Se on harvinaista. Monet ovat siltä väliltä; he eivät aktiivisesti yritä tai toivo lasta tai kärsi lapsettomuudesta, mutta ajattelevat, että ”ehkä jonain päivänä”.
Vaarana kuitenkin on, että "ehkä jonain päivänä" onkin päivä, jota ei koskaan tulekaan.
Lisätietoa ja vertaistukea: Simpukka.info