Suuri osa suomalaisista on haaveilijoina realisteja – toisin sanoen haaveet toimivat päämäärinä, jolloin todellisuus asettaa haaveille rajat. Miksi emme osaa haaveilla yhtä riemukkaasti tai avoimesti kuin lapsina? Entä miksi me kiellämme itseltämme haaveilun? Idealisti Saku Tuominen kannustaa suomalaisia tarttumaan härkää sarvista ja kurottamaan kohti unelmiaan – ja ennen kaikkea toteuttamaan ne.
Idealisti ja Dreamdon luova johtaja Saku Tuominen kannustaa ihmisiä haaveilemaan ja etsimään intohimojaan koko potentiaalinsa voimin. Veikkauksen teettämän haavetutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista haaveileekin lähes päivittäin, ja haaveilu koetaan tärkeäksi osaksi elämää.
– Haaveilu on yhtä lailla ideoimista. Haave on idea siitä, mitä kaikkea voisi tehdä, Tuominen kuvaa.
Kuitenkaan suomalainen haaveilija ei kiipeä puihin tai lähde suuna päänä maailmanympärysmatkalle pelastamaan siperiantiikereitä. Hän on pääsääntöisesti realisti, jonka haaveet ovat lähinnä päämääriä. Suomalainen haaveilee asioista, joiden toteutuminen on melko todennäköistä. Yleisimmin haaveilua harrastavat 25–35-vuotiaat naiset.
Vaikka haaveilu koettiinkin tutkimuksen mukaan tärkeäksi, suomalainen ei puhu haaveistaan ääneen, vaan pitää ne visusti omana tietonaan.
– Ehkä sen takia suomalainen ei uskalla sanoa haaveitaan ääneen koska hän pelkää niin kovasti entä jos se haave ei toteudukaan? Aikuisten pitäisi päästä eroon epäonnistumisen pelosta, Tuominen pohtii.
– Ihminen pelkää epäonnistumista, koska hän haluaa, että muut pitävät hänestä. Jos epäonnistuu, on mukamas huono ihminen, josta muut eivät pidä.
