Miksi emme uskalla enää aikuisina haaveilla?

Idealisti ja Dreamdon luova johtaja Saku Tuominen kannustaa ihmisiä haaveilemaan ja etsimään intohimojaan koko potentiaalinsa voimin. Veikkauksen teettämän haavetutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista haaveileekin lähes päivittäin, ja haaveilu koetaan tärkeäksi osaksi elämää.

– Haaveilu on yhtä lailla ideoimista. Haave on idea siitä, mitä kaikkea voisi tehdä, Tuominen kuvaa.

Kuitenkaan suomalainen haaveilija ei kiipeä puihin tai lähde suuna päänä maailmanympärysmatkalle pelastamaan siperiantiikereitä. Hän on pääsääntöisesti realisti, jonka haaveet ovat lähinnä päämääriä. Suomalainen haaveilee asioista, joiden toteutuminen on melko todennäköistä. Yleisimmin haaveilua harrastavat 25–35-vuotiaat naiset.

Vaikka haaveilu koettiinkin tutkimuksen mukaan tärkeäksi, suomalainen ei puhu haaveistaan ääneen, vaan pitää ne visusti omana tietonaan.

– Ehkä sen takia suomalainen ei uskalla sanoa haaveitaan ääneen koska hän pelkää niin kovasti entä jos se haave ei toteudukaan? Aikuisten pitäisi päästä eroon epäonnistumisen pelosta, Tuominen pohtii.

– Ihminen pelkää epäonnistumista, koska hän haluaa, että muut pitävät hänestä. Jos epäonnistuu, on mukamas huono ihminen, josta muut eivät pidä.

Kun kasvamme prinsessoista aikuisiksi

Vaikka haaveilun määrä ei juurikaan muutu ajan myötä, kohteet vaihtuvat. Eniten suomalaiset haaveilevat asumiseen ja kotiin liittyvistä asioista, toiseksi yleisimmin haaveillaan lomailusta ja matkustelusta. Nuorten haaveissa puolestaan korostuvat ihmissuhteet ja rakkaus – haaveilu on nuorille myös ajanvietettä.

Kun lapsi unelmoi haluavansa isona Sherlock Holmesiksi, poliisiksi tai prinsessaksi kera riemastuttavien perusteluin, aikuinen puolestaan voi haaveilla niinkin yksinkertaisista asioista, kuin "olisipa aikaa lukea hyvä kirja" tai "olisipa aikaa nähdä ystävää kahvilla". Unelmat tuntuvat muuttuvan iän myötä mielikuvitusrikkaista, lapsenomaisista ja riemukkaista haaveista arkisen käytännöllisiksi. Jopa uskallus maalailevaan haaveilemiseen tuntuu ikään kuin katoavan.

– Keksimme erilaisia syitä haaveiden toteuttamisen esteeksi. Moni saattaa kokea, että koko unelmointi on tyhmää: "ei siitä kuitenkaan mitään tule", Tuominen kuvaa.

Tuominen painottaa, että haaveilu tarvitsee rohkeutta ja pieniäkin tekoja: täytyy uskaltaa rohkeasti kokeilla jotain uutta.

– Hyvä ja onnellinen elämä koostuu siitä, että haaveilee mitä kaikkea voi tehdä, ja myös tekee sen. On tärkeää löytää balanssi, ja ajatella, ettei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti.

Nykyisyys vai menneisyys haaveiden tiellä?

Haaveiluun liittyvät usein sananparret "entä jos..?", "mutku" tai "sitku". Esimerkiksi ajatus siitä, että onni saavutetaan vasta myöhemmin, tuntuu olevan monille arkipäiväistä.

– Kärsi nyt, kymmenen vuoden päästä tulee palkinto: työelämässä ihminen ajattelee kärsivänsä nyt, että eläkkeellä voi sitten toteuttaa unelmiaan ja olla onnellinen. Ihminen ei ole onnellinen nyt, vaan sitten joskus, Tuominen kuvaa.

Suomalainen kokee herkästi menneen ahdistavana, nykyhetken jokseenkin vaativana "elä hetkessä nyt!" -ohjenuorana ja tulevaisuuden puolestaan jopa pelottavana. Tuomisen mukaan olisikin tärkeää oppia poimimaan menneestä hyvää ja suhtautumaan siihen myönteisesti, olemaan kiitollinen ja ennen kaikkea olemaan innostunut tulevasta.

– Peräti 54 prosenttia 25–55-vuotiaista työssä käyvistä amerikkalaisista kokee, että elämä lipuu käsistä. Jäämme tapojemme vangiksi, emmekä tee asioille mitään.

– Me tarvitsemme ihmisiä, jotka sanovat meille "anna mennä vaan!" Ihmisten tulisi jakaa rohkeammin unelmiaan, Tuominen kannustaa.

Saku Tuominen Huomenta Suomen vieraana, katso video!

Teksti: Katri Koskinen

Lähde: Haavebrunssi 16.5.2013, Miten Suomi haaveilee -raportti

Kuvat: Shutterstock

Haavekooste on toteutettu Veikkaukselle yhteistyössä Aalto-yliopiston MIND-tutkimusryhmän sekä Dreamdo:n kanssa. Tavoitteena on innostaa ihmisiä haaveilemaan, tutustumaan haaveilijaan itsessään ja miettimään, voisiko jotkut haaveet toteuttaa jo tänään.