Miesten ja naisten orgasmeista on nykyisin käyty eräänlaista köydenvetoa. Naisten orgasmeja on pidetty paljon moninaisempina kuin miesten orgasmia. Nyt asiaa ei enää tarvitse arvuutella, sillä ensimmäisen kerran sekä naisen että miehet orgasmit ovat selvitetty samanlaisin tutkimusmenetelmin.
Nainen oli ensin orgasmikyvytön
Naisen orgasmikyky ei ole aina ollut mikään itsestään selvyys. 1900-luvun vaihteeseen asti oltiin pitkälti sitä mieltä, että anorgasmia oli naisessa terve piirre. Lääkäri William Hammond väitti 1800-luvun lopulla, että jätettäessä prostituoidut huomioimatta on epäilyksen alaista, että edes yksi kymmenestä naisesta kokisi miellyttäviä tuntemuksia yhdynnän aikana.
Seksuaalisuutta lääketieteellisesti käsittelevistä kirjoistaan kuuluisuutta saanut Havelock Ellis väitti vuonna 1910, että seksuaalinen tunnottomuus on naisen normaali tila ja että vastakkaiset väitteet ovat itse asiassa loukkaus naisia kohtaan. Useat lääkärit sivuuttivat kokonaan puheet naisen orgasmista, vaikka käsiteltävänä olisivat olleet naisen seksuaalisuuteen liittyvä asiat.
1900-luvun alkupuolella seksi oli vielä puhtaasti miesten asia. Osa lääkärikunnasta oli sitä mieltä, että naiset eivät ole seksuaalisia olentoja ja että naisen orgasmi on vähäpätöinen seikka, jos sitä nyt ylipäätään on edes olemassa. Miehet sen sijaan halusivat seksiä ja myös nauttivat seksistä. Naisten tehtävänä olikin antaa miehille seksuaalista nautintoa. Myös irtosuhteet ja maksullisten naisten käyttö oli miehille täysin normaalia ja sallittua seksuaalisen tyydytyksen nimissä.
