Meri sisälläni (Mar adentro)

Palkinnot eivät tee elokuvista yhtään parempia, mutta palkinnoilla on väliä. Sen todistaa Meri sisälläni -elokuva, joka kahmi 14 Espanjan elokuva-akatemian myöntämää Goya-palkintoa ja sai Pedro Almódovarin eroamaan akatemiasta, koska hänen Huono kasvatus -elokuvansa jäi tyystin palkitsematta. Almódovar syytti maansa elokuva-akatemiaa mm. vanhentuneesta äänestyskäytännöstä. En tunne Espanjan elokuva-akatemian valtarakenteita, joten syyytökset saattavat olla oikeutettuja. Mutta Almódovarin reaktiot vaikuttavat ulkopuolisen silmin hiekkalaatikkorähinältä.

Espanjan elokuva-akatemiaa on joka tapauksessa kiittäminen siitä, että Meri sisälläni tavoittelee nyt parhaan ulkomaisen elokuvan Oscaria. Alejandro Amenábarin ohjaama elokuva kertoo tositarinan espanjalaisesta merimiehestä ja kirjailijasta Ramón Sampedrosta, joka halvaantui sukellusonnettomuudessa kaulasta alaspäin ja taisteli vuosikausia eutanasian puolesta ja byrokratiaa vastaan. Hän toivoi lääketieteellistä apua voidakseen päättää arvokkaasti elämänsä, josta oli tullut hänelle arvoton.

Elokuvan henkilöt nostavat esiin armokuoleman monet puolet ja näkökannat, mutta on selvää, kenen puolelle ohjaajan omat sympatiat kallistuvat. Kiihkeimmät eutanasian vastaiset argumentit perustuvat yleensä uskontoon. Myös Meri sisälläni on kuumentanut kotimaassaan nimenomaan katolisen kirkon rivejä. Kun taideteos herättää debattia, ärtymystä ja ihastusta samanaikaisesti, se on todistus siitä, että elokuva puhuttelee. Onko elämämme meidän vai Jumalan käsissä? Onko elämä ihmisen oikeus vai velvollisuus? Entä osaammeko rakastaa vailla halua omistaa rakkautemme kohdetta?

Amenábar on ohjannut myös yhden kaikkien aikojen tyylikkäimmistä ja hyytävimmistä kauhuelokuvista The Others sekä Vanilla Skyn alkuperäisversiona tunnetun psykologisen trillerin Abre los ojos, hyytävä sekin. Elokuva eutanasiasta kuulostaa väistämättä raskaalta paketilta angstia. Elokuva koskettaa ja liikuttaa, muuta Amenábar väistää ahdistuksen ja melodraaman uhkaavat karikot taitavasti. Elokuva ei saarnaa oikeasta ja väärästä eikä hekumoi kohtalon julmuudella - onneksi. Sänkyynsä sidottu Ramón pakenee välillä mielikuvituksensa voimalla ulos: unissaan ja haaveissaan hän osaa lentää, matkustaa, tuntea ja kokea.

Elokuvan monitoimimies Amenábar on myös säveltänyt elokuvan musiikin, käsikirjoittanut, ohjannut tuottanut ja leikannut teoksensa. Suurenmoista näyttelemistä tukee huolellinen muttei dominoiva ääniraita. Javier Bardem näyttelee lähes koko ajan pelkillä kasvoillaan, jotka paljastavat turhautuneisuutta, surua, lämpöä, huumoria, hiljaista kärsimystä ja hyvin säilynyttä kykyä rakastaa. Javier Bardem näyttelee sielukkaasti suurella sydämellä.

Teksti: Minna Karila
Kuva: FS Film