Ranska, 2001. Ohjaus: Jacques Rivette. Käsikirjoitus: Pascal Bonitzer, Christine Laurent, Jacques Rivette. Kuvaus: William Lubtchansky. Leikkaus: Nicole Lubtchansky. Tuotanto: Martine Marignac. Pääosissa: Jeanne Balibar, Jacques Bonnaffe , Marianne Basler, Sergio Castellitto, H l ne de Fougerolles, Bruno Todeschini. Kesto: 150 min.
Jacques Rivette oli Ranskan uuden aallon edustaja ja maineikkaan Cahiers du Cinema -lehden kriitikko. Elokuvantekijänä hän jäi kuitenkin Jean-Luc Godardin ja Francois Truffaut'n varjoon ja on pysynyt suurelle yleisölle varsin tuntemattomana. Rivette on aina tuntenut viehtymystä pitkään kestoon, viimeisteltyihin kuvarajauksiin sekä teatterin ja elämän vuoropuheluun. Mene, tiedä on Rivetten mittarin mukaan lyhyt elokuva, vain 21/2 tuntia. Hän kertoo kuitenkin jälleen itselleen rakkaasta aiheesta: teatterin, valheiden, mielikuvien ja todellisuuden kohtaamisesta.
Mene, tiedä on kertomus kolmesta naisesta ja kolmesta miehestä ja heidän parisuhdehapuiluistaan yhden viikon aikana Pariisissa. Luigi Pirandello kirjoitti usein farsseja kuudelle henkilölle, koska hän piti henkilömäärää sopivana kaaoksen aikaansaamiseksi näyttämöllä. On tuskin sattumaa, että kaksi Rivetten elokuvan henkilöistä esittää tarinassa juuri Pirandellon näytelmää. Ja kuten näyttämöllä, oikeassa elämässäkin kuusi ihmistä saavat aikaan varsin kaoottisia käänteitä. Mene, tiedä on kuin farssi, jossa vain on ikään kuin väärä, äärimmäisen maltillinen tempo.
Tapahtumien moottorina toimii Camille, joka tulee teatteriseurueensa kanssa Pariisiin ja ottaa yhteyttä entiseen rakastettuunsa Pierreen. Pierre on tapojensa orja, filosofi, joka tekee väitöskirjaa Heideggerista. Ugo on Camille nykyinen rakastettu ja italialaisen teatteriseurueen johtaja, joka etsii pakkomielteisesti Carlo Galdonin julkaisematonta näytelmää. Sonia on Pierren nykyinen vaimo, joka harkitsee suhdetta hämäräbisneksiin sotkeutuneen Arthurin kanssa. Sitten on vielä nuori ja säteilevä Dominique, joka ryhtyy Ugon assistentiksi ja pitää tämän pään hieman sekaisin. Nämä kuusi henkilöä lyöttäytyvät yhteen erilaisin kombinaatioin ja erilaisin syin. Tuloksena on herkullinen komedia, jossa tapahtuu paljon eikä sittenkään oikeastaan juuri mitään.
Nyt 73-vuotias veteraaniohjaaja Jacques Rivette palvoo yhä naisia: hän kuvaa heitä ihaillen ja kertoo heistä paljon enemmän ja syvemmin kuin miehistä. Naisilla on tarinassa kaikki ohjat käsissään. Keveys, jolla Rivette heittelee edestakaisin soutavia ja huopaavia pareja, on taiturimaista. Synkimmät salaisuudet tai ikävimmät tapahtumatkaan eivät aiheuta tunnekuohuja vaan kaikki kulkee kuin leijuen henkisistä solmuista ja taakoista huolimatta.
Kutkuttavia vihjeitä henkilöiden elämästä ei koskaan psykologisoida, selitetä tai edes vahvisteta. Kaikki kuusi ihmistä tuntuvat näyttelevän milloin mitäkin roolia. Ehkä siksi heihin ei synnykään tunnesiteitä vaan elokuvaa katsoo samalla tavoin kuin hyvää teatteria, näyttelijäsuorituksista, älykkäästä dialogista ja yllätyksellisestä huumorista nauttien. On kiittäminen käsikirjoitusta ja oivaltavaa ohjaustyötä siitä, että Mene, tiedä tuntuu päättyvän yllättävän nopeasti ottaen huomioon että 21/2 tunnin kuluttua juuri mikään henkilöiden elämässä ole muuttunut. Tai ehkä on, mene tiedä.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Senso Films