Maria alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana – karkasi kymmeniä kertoja lastenkodista ja joutui miesten hyväksikäyttämäksi

1:03
Maria on karannut kymmeniä kertoja lastenkodeista – hän tietää monen nuoren joutuvan hatkareissuilla hyväksikäytetyksi

Maria (nimi muutettu) on karannut kymmeniä kertoja lastenkodeista ja tullut myös useasti hyväksikäytetyksi. Hän alkoi käyttää huumeita ollessaan vasta lapsi, mutta nyt hän on ollut ilman päihteitä kolme ja puoli vuotta. Hän toivoo tarinansa auttavan muita lapsia ja nuoria ajautumasta samaan huumehuuruiseen helvettiin.

26-vuotias Maria on äitinsä ja isänsä ainoa lapsi. Jo hänen varhaislapsuutensa oli vaikea.

Vanhemmat erosivat Marian ollessa vasta kaksivuotias. Äiti alkoi eron jälkeen käyttää huumeita, ja Maria muutti isänsä luo.

– Äiti raitistui, kun olin 7-vuotias. Asuin silti isäni kanssa 10-vuotiaaksi asti. Sitten en enää mahtunut siihen kuvioon, koska isällä oli uusi naisystävä.

Maria oli masentunut ja ahdistunut läpi lapsuutensa. Ahdistuneisuus ei helpottanut, asui hän sitten äitinsä tai isänsä luona.

– Kun muutin pois isältä, ajateltiin, että minun masennukseni voisi helpottaa äidin luona. Niin ei kuitenkaan käynyt, hän kertoo.

Tuntematon äiti

Äidinkään luona Marian ei ollut helppo olla. Äidillä oli tiukat rajat ja kova kuri. Hän oli paljon ankarampi kuin isä.

– En edes tuntenut äitiäni, koska olin muuttanut hänen luotaan pois kaksivuotiaana. Hän oli minulle vieras ihminen.

Vaikeat kotiolot johtivat siihen, että Maria karkasi kotoaan 12-vuotiaana.

– Minulla oli sukset pahasti ristissä äitini kanssa ja isäni asui kaukana. Minulle ei voitu tehdä oikein mitään, joten minut sijoitettiin pois kotoa. Sijoituspäätöstä odottaessa jouduin olemaan psykiatrisella osastolla sairaalassa.

Kauhea lastensuojelulaitos

Vuonna 2006 Maria muutti asumaan lastenkotiin. Hänen suureksi yllätykseksi ja pettymykseksi hänet sijoitettiin lastensuojelulaitokseen kauas kotoa, satojen kilometrien päähän.

– Siellä oli todella huonot oltavat. Se oli iso laitos ja kova paikka. Sääntöjä oli paljon ja ne olivat tiukat. Huoneet olivat todella kylmät. Ohjaajat käyttivät meihin lapsiin ja nuoriin henkistä väkivaltaa ja he olivat ilkeitä. Lisäksi heillä oli kovat fyysiset otteet, hän kuvailee.

Laitos oli niin raskas paikka, että Marian alamäki paheni.

– Olin ainoa 12-vuotias, kun kaikki muut olivat päihdetaustaisia 15-17-vuotiaita. Karkailin sieltä ja aloin käyttää huumeita, lähinnä kannabista, näiden muiden nuorten kanssa. Koulunkäyntini lähti täysin alamäkeen.

Kovien sääntöjen kohteena

Runsaan puolen vuoden jälkeen sosiaalityöntekijät tajusivat, että sijoituspaikka oli täysin vääränlainen Marian kaltaiselle ja ikäiselle lapselle.

Päätös tuli kuitenkin sikäli myöhään, että Maria oli jo ehtinyt aloittaa huumeidenkäytön.

Hänet siirrettiin asumaan toiseen lastenkotiin.

– Se oli hyvä paikka, mutta olin ainoa nuori, jolla oli kovat erityissäännöt. Se oli traumatisoiva kokemus minulle, koska koin voimakasta epätasa-arvoisuutta.

– Muut nuoret elivät vapaasti, ja minua pidettiin tiukassa kurissa. Minut olisi pitänyt sijoittaa jonnekin, jossa kaikille asukkaille on rajatut säännöt, eikä vain minulle.

Aineet syynä karkailuun

Marian karkureissut lastenkodista jatkuivat. Hän kertoo olleensa elämänsä aikana oikea "hatkakuningatar", niin usein hän karkasi lastensuojelulaitoksista.

– Välillä minut laitettiin erityisen huolenpidon osastolle psykiatriselle osastolle sairaalaan, kun en käyttäytynyt hyvin ja totellut sääntöjä.

Hatkassa ollessaan Maria käytti aina huumeita. Aineet olivat myös syy karata.

– Olin 14-vuotias, kun pistin itseeni neulalla huumeita ensimmäisen kerran. Käytin kaikkea mahdollista, mutta pääasiassa subutexia, rauhoittavia ja amfetamiinia.

Huumeet tulevaisuudensuunnitelmana

Huumeidenkäyttöjaksot hatkareissuilla olivat sen verran lyhyet, että Marialle ei ehtinyt kehittyä vielä fyysistä riippuvuutta aineisiin, mutta psyykkinen riippuvuus oli sitäkin voimakkaampi.

– Tiesin jo silloin, vasta yläasteikäisenä, että heti kun täytän 18 vuotta ja pääsen ulos laitoksesta, alan käyttää kunnolla huumeita.

Niin myös tapahtui.

Maria ehti asua lastenkodeissa yhteensä kuusi vuotta, kunnes hän täysi-ikäistyttyään pääsi omilleen.

Kodittomana kaduilla

Elämä "vapaudessa" ei ollut helppoa. Kymmenessä kuukaudessa Maria menetti ensimmäisen vuokra-asuntonsa. Hän sai tukiasunnon, jonka hän pystyi säilyttämään kolme kuukautta.

– Käyttäjäkaverit murtautuivat asuntooni ja siellä sekoiltiin niin paljon, että menetin asunnon heti.

Maria oli peräti 4,5 vuotta ilman asuntoa, kodittomana.

– Nukuin kavereiden luona, asuntoloissa, rappukäytävissä. Milloin missäkin. Minulla oli repullinen tavaraa, ja nekin varastettiin välillä.

Elämä 19-24-vuotiaana oli jälkikäteen ajateltuna helvetillistä.

– Olin koditon ja käytin koko ajan huumeita. Muuntohuumeita, subutexia, lakkaa, amfetamiinia. Lista oli pitkä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lyhyitä jaksoja vankilassa

Aineidenkäyttöään Maria rahoitti tekemällä pikkurikoksia, petoksia ja varastamalla. Välillä kaverit tarjosivat aineita.

– Jäin kiinnikin rikoksista. Välillä tuli sakkoja ja ehdollisia tuomioita.

Vankilassa Maria on ollut kolme kuukautta suorittamassa sakkojaan pois ja nelisen kuukautta tutkintavankina.

Kaduilla joutui myös hyväksikäytetyksi.

– Kun ei ole yöpaikkaa, oletusarvona on, että miehet halusivat jotain hyvitykseksi majapaikasta. Minua on hyväksikäytetty ja tehty milloin mitäkin. Yksi sitoi käteni ja otti minusta kuvia.

– Onneksi oli myös yöpaikkoja, joissa sain olla rauhassa.

Hatkanuorilla hyväksikäyttötausta

Ensimmäiset hyväksikäyttökokemukset Marialla on jo alaikäisenä tehdyiltä hatkareissuilta.

– Jokaisella tytöllä, joka lähtee hatkaan, on hyväksikäyttötausta. Täysi-ikäiset ja huomattavasti meitä vanhemmat miehet käyttivät seksuaalisesti hyväkseen tyttöjä ja antoivat sitten aineita.

– Ne ovat hirveän traumaattisia kokemuksia minun elämässäni, mutta myös monen ystäväni kohdalla. Tiedän hyvin traagisia tapauksia, Maria tietää.

Aineista helpotusta tuskaan

Kodittomana ollessaan Maria sai hankittua aina jostakin itselleen syötävää, mutta terveys oli heikko. Huumeidenkäytöstä ja pistojälkien tulehtumisista aiheutui sairauksia, ja pahimmillaan keuhkokuumetta. Välillä Maria joutui sairaalaan ja häntä leikattiin.

– Yliannostusten takia olin sairaalassa viisi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuin lopetin huumeidenkäytön. Hengenlähtö oli usein lähellä ja sitä yritinkin, koska en nähnyt mitään muuta ulospääsyä tilanteestani.

– En halunnut sitä elämää enää viimeiseen kahteen vuoteen, mutta oli pakko käyttää huumeita joka päivä, koska ahdisti niin paljon.

Marian mukaan hänen elämässään olivat läsnä jatkuva ahdistus ja tuska. Ei ollut mitään iloa tai hyvää.

– Aineet olivat ainoa asia, jotka helpottivat sitä tuskaa. Kun ei tiedosta mitään, on helpompi olla. Se oli hirveää.

Äiti auttoi hoitoon

Marian välit vanhempiinsa pysyivät yllä, vaikka välillä menikin pitkiä aikoja, että vanhemmat eivät tavoittaneet kaduilla asuvaa tytärtään.

– Vanhempani olisivat halunneet auttaa minua, mutta he eivät pystyneet, koska vedin vain huumeita. Siitä tilanteesta on pakko vanhemman irrottautua, ei voi tehdä mitään. Äiti sanoi, että heti jos haluat apua, hän auttaa kyllä. Tasaisin väliajoin äiti kysyi, olenko valmis lähtemään hoitoon.

Marian vastaus oli aina ei. Kunnes tuli se kerta, kun hän suostui.

Maria oli 24-vuotias, kun hänen äitinsä sai hänet hyvään hoitoon Rymättylään.

– Äiti sattui tuntemaan sieltä ihmisiä ja se oli pelastukseni. En saanut maksusitoumusta, joten jouduimme maksamaan itse lähes 7 000 euron hoidon. Se ei olisi ikinä onnistunut ilman äitini apua.

Normaali elämä hukassa

Hoito kesti 28 vuorokautta ja se oli tehokas.

– Tänä päivänä ei saa sen pidempiä hoitoja, mutta se auttoi minut hyvään alkuun. Sain apua vieroitusoireisiin ja henkisestä hyvinvoinnistani huolehdittiin. En osannut ennen hoitoa mitään tässä elämässä. Enhän ollut tehnyt mitään muuta kuin ollut lastenkodissa ja vetänyt huumeita.

Hoitojakson jälkeen Maria muutti äitinsä luo. Hän sai avukseen päihdetyöntekijän ja hän pääsi kuntoutus- ja vertaistukiryhmiin.

– Ihmisillä, jotka elävät kaduilla, on normaali elämä täysin hukassa. Siksi on surullista, että tämän pidempää hoitoa ei ole tarjolla, koska sille olisi tarvetta. Minulla oli onneksi perhe tukenani ja pääsin äitini luo. Muuten olisin ollut aika tyhjän päällä hoidon jälkeen.

Opiskelua ja oma koti

Maria on nyt ollut kuivilla ja ilman päihteitä kolme ja puoli vuotta. Hänen elämänsä on täysin toisenlaista kuin ennen.

– Opiskelen ja minulla on koira sekä oma koti. Mieleni ei tee enää päihteitä, mutta tiedostan, että minun on pidettävä täysin nollalinja niiden suhteen.

– Minun huumeidenkäyttöni oli niin hirveää, että muistan sen joka päivä. Niin kauan kuin muistan, pysyn varmasti kuivilla. En halua koskaan takaisin siihen helvettiin.

Maria tietää myös sen, että päihderiippuvuus on voimakkaasti periytyvä sairaus. Heidän suvussaan on ollut alkoholismia, ja sekä isoisä että äiti käyttivät nuorena huumeita.

– Tietyt geenit aiheuttavat päihderiippuvuutta, samoin altistus päihteidenkäytölle.

Maria on tunnistanut olleensa riippuvainen luonne aivan pikkulapsesta saakka. Pienenä hän jäi ensin koukkuun peleihin, sitten päihteisiin.

– Kun kokeilin huumeita ensimmäistä kertaa, tiesin jo silloin, että tämä on minun juttuni. Ja niin siinä valitettavasti kävikin.

Tuttuja kuollut paljon

Maria on yhä tekemisissä joidenkin kavereidensa kanssa entisestä päihde-elämästä, mutta hänellä on myös paljon uusia ystäviä, jotka ovat raittiita.

Vuosien aikana häneltä on kuollut yli 20 kaveria huumeisiin.

– Koko ajan kuulee edelleenkin, että joku tuttu on kuollut aineisiin.

Vanhempiinsa Marialla on nykyään hyvät välit ja hän voi hyvin. Poikaystäviäkin on ollut ja hän on pystynyt parisuhteisiin hyväksikäyttökokemuksistaan huolimatta.

– Minulla on nyt hyvä elämä. Olen onnellinen.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja