Maria (nimi muutettu) joutui lastenkotiin, koska hänen vanhempansa keksivät valheita siitä, että tytär on sairas ja tarvitsee apua. Nuori nainen oli aina pärjännyt koulussa erinomaisesti, harrastanut paljon ja muutenkin pärjännyt elämässään.
Maria on pian parikymppinen nuori nainen. Nykyään hän opiskelee yliopistossa oikeustieteitä ja pärjää hyvin omillaan.
Hän oli jo pienenä erittäin hyvä koulussa ja hänellä oli kavereita. Maria harrasti nuoresta lähtien musiikkia ja tanssia. Ulospäin hän näytti kaikin puolin "kympin tytöltä", jolta asiat sujuivat hyvin.
Myös muun perheen kulissit olivat kunnossa. Marian vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja arvostetuissa ammateissa. Isosisko pärjäsi hyvin koulussa.
Asiat eivät kuitenkaan olleet niin hyvin kuin miltä ulospäin näytti.
Vanhemmat tappelivat paljon. Itkun ja huudon jälkeen riitoja purettiin lapsiin. Isä oli aggressiivinen, ja Marian mukaan kotona piti jatkuvasti pelätä uhkaavan ilmapiirin takia. Joskus isä löi äitiä niin, että tyttäret näkivät.
Tyttöjen ollessa pieniä Maria muistaa isän sulkeneen heidät rangaistuksena kellariin, kun he käyttäytyivät huonosti.
Kodin kauheutta jatkui 10 vuotta. Nuorena Maria pakeni ilmapiiriä peräti kahdeksaan harrastukseen, ja isosisko omien kavereidensa seuraan.
Lue myös: Koronaepidemia on lisännyt lastensuojelun tarvetta ja lastensuojelun asiakasperheiden mielenterveysongelmia
Isä tunki liian lähelle
Teini-iän alussa Maria havahtui siihen, että isä oli aina tuntunut hänestä ei-isälliseltä. Kun Maria alkoi muistella 16-vuotiaana vanhoja asioita, hänen mieleensä palautui tapahtumia, joita hän ei olisi halunnut edes tiedostaa.
– Muistin, että isäni oli lähennellyt ja kosketellut minua pienenä. Hän kohteli minua liian läheisesti, tavalla miten vanhemman ei kuulu kohdella lastaan. Lisäksi hän oli mustasukkainen pojista.
Maria puhui tuolloin asiasta myös äidilleen. Äiti ja isän uusi vaimo tiesivät, koska he eivät voineet välttyä siltä, mutta he halusivat säilyttää välit isään, joten eivät puuttuneet asiaan.
Nyt Maria on hakenut apua myös tähän asiaan.
– Isä käyttäytyy kaikkia muita, paitsi äitiäni ja minua, kohtaan miellyttävästi ja asiallisesti, joten ihmisten on vaikea uskoa, kuinka hän kykenee satuttamaan neljän seinän sisällä. Perheeni kanssa kaikki ovat tottuneet hänen kontrollointiinsa. Isäni kontrolloi äitiämme koko lapsuuteni ajan.
Lue myös: Äidin järkytys: Jimi jäi kiinni huumeista – vanhemmat antoivat poikansa huostaan ja toivoivat parannusta, nuorisokodissa tapahtui vielä pahempaa
Esittelykappaleita
Vanhemmat erosivat peräti kolme kertaa Marian lapsuuden aikana. Maria lohdutti eroa itkevää äitiä ja yritti tukea tätä. Kaksi kertaa isä ja äiti palasivat toistensa luo, vaikka lapsetkaan eivät sitä toivoneet.
Äiti itki isän perään vielä vuosia. Hän oli toisinaan toimintakyvytön ja usein sairauslomalla.
– Äidistä tuli marttyyri, jota piti varoa ja palvoa koko nuoruuteni ajan.
Vanhemmilta ei saanut myöskään tukea.
– Opin sietämään sitä, että kotona ei ollut vastuuntuntoisia aikuisia ihmisiä, jotka olisivat pitäneet meistä huolta. Sanoin monesti vanhemmilleni, että ette välitä lapsistanne ja ota meitä tosissaan. He vain kohauttelivat olkiaan.
Vanhemmat kuljettivat Mariaa mukana seurapiiritapahtumissa. Mariasta tuntui kuin hän olisi ollut pelkkä näyttelyesine.
– Ystävilleen vanhemmat aina kehuivat minun saavutuksiani ja menestystäni, mutta kotona heidän käytöksensä oli täysin päinvastaista. Olin heille vain väline.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
10:35
Terapiaa omalle tyttärelle
Marian vanhemmilla oli töidensä kautta kokemusta lastensuojelusta. Marian mukaan työ sekoittui täysin omaan perhe-elämään.
Ensin vanhemmat "terapioivat" Mariaa. Tytöstä tehtiin psykologista analyysia kotona ja hän sai jatkuvasti kuulla, millainen hän on ja mikä hänessä on vialla.
Maria itse tiesi, että useimmissa asioissa vanhemmat olivat väärässä. Vaikka tyttö urheili ja harrasti paljon, se oli normaalin rajoissa. Vanhempien mielestä kyse oli pakkomielteestä.
Kun tyttö soitti pianoa ja sävelsi omaa musiikkiaan, se oli vanhempien mielestä merkki liian kovasta työnteosta ja uhriutumisesta.
– Vanhempien mielestä olin ongelmallinen ja sairas. Heidän ristiriitaisista kommenteistaan meni pää aivan pyörälle. En saanut uskoa siihen, mitä itse tunsin ja koin. Äitini mielestä olin syömisongelmainen ja ahdistushäiriöinen, vaikka mitään sellaista en itse kokenut. Olin vain hieman ujo ja kotiolot tekivät minusta ahdistuneen.
– On todella tuhoisaa, kun lapsen käytöstä peilataan jatkuvasti väärin. Se on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, Maria sanoo.
Lue myös: Systeemissä piilee ongelma: Jos lapsi ottaa hatkat lastenkodista, työntekijät eivät saa ottaa kiinni – näin hankala on tilanne
Harrastukset pakopaikkana
Teini-ikäisenä Maria sai useasti paniikkikohtauksia ja vatsakramppeja. Häntä ahdisti olla kotona ja purki alakuloaan harrastuksiinsa.
– Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia, joista kerroin äidilleni. Äiti ei kuunnellut. Minä soitin ensin lastensuojeluun hakeakseni aikuisilta tukea, mutta sitten vanhemmat passittivatkin minut laitokseen kuukausiksi, koska se oli heidän keinonsa kontrolloida minua.
Vanhemmat kertoivat viranomaisille oman versionsa Marian voinnista ja tilasta. Viranomaiset tekivät lastensuojeluilmoituksen.
16-vuotias tyttö sijoitettiin kiireellisesti kodin ulkopuolelle. Hän muutti ensin nuorten vastaanottolaitokseen ja myöhemmin nuorisokotiin. MTV Uutiset on nähnyt dokumentteja siitä, miten Marian lastensuojelutaival eteni.
– Olin järkyttynyt. Kympin oppilaana ja harrastusten priimuksena päädyinkin naapuriksi päihderiippuvaisille nuorille, jotka puhuivat kiroillen huumeista ja tekemistään ryöstöistä. Menin shokkiin, koska en ollut ikinä ollut sellaisessa ympäristössä. En käsittänyt, miten siellä oleskelu auttaisi siinä, että äitini ja isäni lopettaisivat epäasiallisen kohteluni.
Maria muuttui entistä hiljaisemmaksi ja itki usein.
– Aluksi tuntui kuin olisin joutunut vankilaan. Minua haastateltiin ja tutkittiin paljon, koska vanhempani olivat väittäneet, että olen todella huonokuntoinen. He saivat manipuloitua sosiaalityöntekijätkin. Vanhemmat hyödynsivät omia ammattejaan, ja onnistuivat siten käyttämään lastensuojelua välineenä minua vastaan.
Lue myös: Etelä-Suomessa lastensuojelun kantelumäärä kaksinkertaistui kahdessa vuodessa: "Alkaa kulminoitua tietynlainen hätä"
Ammattilaisten mukaan vikaa ei ollut
Maria tapasi huostaanoton aikana laitoksen psykologia. Lisäksi hän kävi omasta tahdostaan ja omalla rahallaan tapaamassa erittäin kokenutta lastenpsykiatria. Kummankin ammattilaisen lausunnot tytöstä olivat yhteneväiset. MTV Uutiset on nähnyt nuo lausunnot.
Psykologi totesi viisi kertaa Marian tavattuaan, että Marialla ei ole mitään akuuttia vakavaa oireilua, kuten psykoottisuutta tai itsetuhoisuutta. Maria ei myöskään raportoinut mielialaoireita, eikä hänellä ollut ongelmia syömisensä kanssa. Lisäksi tyttö suoriutui koulusta kiitettävästi ja oli kiinnostunut harrastuksistaan.
Psykiatri havaitsi samat asiat.
"Hän ei ole manifestisti ahdistunut eikä masentunut. Keskustelussa en voinut todeta vakavan psyykkisen häiriön merkkejä. Hyvien voimavarojen puolesta puhuu myös Marian loistava koulusuoriutuminen ja useiden luovien harrastusten pitkäjänteinen ylläpitäminen", raportissa luki.
Vanhempien väitteiden tueksi lapsen huonovointisuudesta ei siis löytynyt psykologin ja psykiatrin vastaanotoilla mitään tukea.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
2:15
Vaativat tyttöä eristykseen
Vanhemmat sen sijaan jatkoivat omalla linjallaan ja kertoivat lastensuojelulle näkemyksiä ulkopuolisilta psykiatreilta, joita Maria ei ollut edes tavannut. Lisäksi he vaativat, että tyttö vietäisiin lääkäriin, että hänet sijoitettaisiin eri paikkakunnalle suljetumpaan laitokseen ja otettaisiin pakkohoitoon. Myös perhetutut kirjoittivat lausuntoja Mariasta.
Vanhempien vaatimukset ja väitteet kasvoivat absurdeihin mittoihin.
– Äitini mielestä minulla oli muun muassa anoreksiaa, regressoitumista, dissosiaatiota, Tukholma-syndroomaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, muistiongelmia, radikalisoitumista ja väkivaltaisuutta. Kukaan muu ei ollut kuitenkaan havainnut tällaista minussa, Maria sanoo.
Lue myös: Kukaan ei tiedä, millaisia lastensuojelulaitoksia Suomessa on – yksi ongelma nousee ylitse muiden
Katkaisi välit vanhempiinsa
Nuorisokodissa Marian vointi alkoi hiljalleen parantua, koska hänen ei tarvinnut enää kärsiä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja hän sai etäisyyttä vanhempiinsa. Hän pystyi keskittymään kouluunsa. Lukiossa hänen itsevarmuutensa kasvoi ja fyysinen vointinsa parani.
Kun Maria meni kotiin lomalle nuorisokodista, hänen olonsa huononi heti.
– Kotona oli taas jatkuvaa riitaa. Tilanne oli vielä pahempi kuin silloin, kun muutin sieltä pois.
Maria meni itse sosiaalityöntekijän puheille ja sanoi, että hän haluaa kotoa pois pitkäaikaisesti. Marialle tehtiin taas kiireellinen sijoitus.
Maria katkaisi omasta tahdostaan välit vanhempiinsa 16-vuotiaana. Hänet myös huostaanotettiin, mitä hän itsekin toivoi.
Äiti yritti vielä hakea huostaanoton purkua, mutta se ei onnistunut. Maria vastusti sitä.
Äiti ehdotteli viesteissä tyttärelleen, että hän palaisi heidän luokseen ja huostaanotto purettaisiin, mutta äiti ei virallisesti hakenut sen purkua. Samaan aikaan äiti kertoi lastensuojelulle, että Mariaa pitäisi rajoittaa enemmän ja yrittää saada tekemisiin vanhempiensa kanssa. MTV Uutiset on nähnyt äidin viestittelyä lastensuojeluun.
Ylioppilaskirjoituksissa Maria kirjoitti viisi eximiaa ja yhden laudaturin. Hänen lukionsa päättötodistuksen keskiarvo oli 9,5.
Koulunkäynti ja harrastukset siis sujuivat hyvin, mutta Maria oli pahasti pettynyt siihen, miten lastensuojeluviranomaiset ja sosiaalityöntekijät suhtautuivat hänen vanhempiinsa ja näiden väitteisiin.
– Milloinkaan ei lastensuojelussa vanhempiani arvioitu tai heidän toimintaansa kommentoitu. Sen sijaan minusta piti löytää kaikki viat.
Lue myös: Nuoret karkaavat lastensuojelusta eivätkä työntekijät voi tehdä mitään: "Takaisin tulee raiskattu tyttö tai poika, jonka elämä on tärvelty"
Omat tiedot on salattava
Täysi-ikäiseksi tultuaan Maria muutti nuorisokodista asumaan yksin vuokralle. Lukion jälkeen hän pääsi heti yliopistoon ja nyt hän opiskelee sekä harrastaa yhä musiikkia.
Nuori nainen voi selvästi paremmin nyt, kun hän ei ole ollut enää tekemisissä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät ole kuitenkaan jättäneet Mariaa rauhaan.
– Olen salannut osoitteeni ja numeroni aina uudestaan, mutta vanhemmat ovat saaneet ne jo kaksi kertaa selville. Koen heidän yhteydenottonsa häirinnäksi. He levittävät minusta yhä samoja juttuja eri ihmisille.
– Minun on pidettävä kaikki työkumppanini, tuttavani ja harrastukseni salassa, jotta vanhempani eivät pääse sabotoimaan elämääni. Nyt kun opiskelen oikeustieteellisessä, alan käsittää, että vanhempieni toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Vanhemmat ovat myös käyttäneet sukulaisia apuna yhteydenotoissa. Äidin viestit alkavat aina rakkaudentunnustuksilla.
– Olen pyytänyt heitä jättämään minut rauhaan, mutta viestini eivät ole menneet perille heidän ymmärrykseensä. He ottivat minulta myös ennakkoperintörahat pois kolme päivää ennen kuin täytin 18. Ne olivat vakuutussäästötililläni, enkä ymmärrä, miten he saivat ne ja miksi he halusivat viedä ne minulta. Siskoni sai samat rahat, kun hän täytti 18 vuotta.
Valtava häpeä
Lastenkodista muutettuaan Maria on kerran tavannut äitinsä kasvotusten. Äiti oli pyytänyt ja anellut tapaamista, ja lopulta Maria päätti antaa mahdollisuuden. Se oli virhe.
– Tapaaminen jäi lyhyeksi, koska siitä ei tullut mitään. Yritin saada äidiltäni vastauksia kysymyksiini. Olisin halunnut tietää, miksi he käyttäytyivät isäni kanssa niin huonosti minua kohtaan ja väittivät minua sairaaksi. Äitini myönsi asioita vasta, kun kerroin hänelle, että olen lukenut niistä lastensuojelulaitoksen raporteista. Lopuksi äiti kiisti taas kaiken.
Isäänsä Maria on nähnyt viimeksi yli kaksi vuotta sitten.
– Tiedän, että vanhempani pelkäävät oman maineensa, työnsä ja uransa puolesta. Heille olisi kauhea häpeä, jos ihmiset tietäisivät, että he eivät itse ole pystyneet huolehtimaan omista lapsistaan.
Maria on tyytyväinen, kun hän saa viimein rakentaa omaa itsenäistä elämäänsä.
– Välillä ahdistus vanhoista asioista kasvaa suureksi. Joudun käsittelemään lapsuuden traumoja vielä pitkään, mutta henkisesti olen vapaampi ja voin paremmin kuin koskaan ennen.
– Minun tapaukseni on esimerkki siitä, että kaikki kaltoinkohtelu ei aina ole fyysistä ja näkyvää. Minua kohdeltiin kaltoin läpi lapsuuteni ja olin henkisen väkivallan uhri, mutta kukaan ei puuttunut.