Puhdas, kemikaaleista vapaa luonnonkosmetiikka on tällä hetkellä kovassa huudossa. Kauppojen hyllyt notkuvat vihreillä arvoilla pakatuista tuotteista, ja jo tunnetut brändin tuovat markkinoille omia puhtaita kosmetiikkasarjojaan.
Tässä on kuitenkin pähkinä purtavaksi: luonnonkosmetiikkaa ei ole lailla määritelty. Täysin synteettisiä tuotteita voidaan kutsua luonnolliseksi ilman seuraamuksia, eikä kaikki ole aina ihan sitä, miltä se näyttää.
Moni haluaa tehdä elämässään kestävämpiä ja vastuullisempia valintoja. Joku haluaa käyttää varmasti eläinkokeetonta tuotetta, toinen haluaa vähentää kemikaalikuormaansa, kun taas yhtä kiinnostavat uusiutuvat, luonnonmukaisesti kerätyt raaka-aineet ja kestävään kehitykseen nojaavat valmistustavat.
Vastuullisuus näkyy myös siinä, että moni miettii ostoskorinsa sisältöä ja sitä, millainen vaikutus voidepurkin ainesosilla on ja on ollut maapallolle. Isossa Britanniassa luomu- ja luonnonkosmetiikkatuotteiden myynti nousi lähes neljänneksellä vuonna 2019 kertoo Euronews. Pro luonnonkosmetiikka ry:n tekemän jäsenkyselyn mukaan luonnonkosmetiikan myynti kasvoi vuonna 2018 yhdistyksen jäsenyrityksissä 22 prosenttia. Vastuullisista valinnoista kielii myös se, että ihmiset ovat nykyisin valveutuneempia kuin ennen.
Tutkimusten mukaan ihmiset haluavat tehdä parempia valintoja. Jopa neljä viidestä britistä olisikin valmis valitsemaan tuotteen toisen sijasta, jos siinä lukisi sana luomu. Valtaosa ajatteleekin, että siirtyminen luonnonkosmetiikkaan on hyvä valinta.
Mielikuvamarkkinoinnilla viherpesua
Isot brändit ovat myös hypänneet mukaan luonnonkosmetiikkamarkkinoille. Mainonnalla pyritään kertomaan, että tähän asti käyttämäsi tuotteet eivät ole hyväksi sinulle ja väittämään, että luonnonmukaisesti valmistettu on aina parempi kuin keinotekoinen. Termit, kuten turvallinen ja kemikaalivapaa, eivät aina merkitse mitään konkreettista. Jos käytät jotain kosteusvoidetta, kosmetiikkaa tai puhdistustuotetta, niin ajatus siitä, että voisit olla täysin kemikaalivapaa, on lähes mahdoton. Kosmetiikassa, jonka väitetään olevan puhdasta, käytetään kemikaaleja, myös jopa synteettisiä kemikaaleja.
Aitoa on vaikea löytää, kun markkinat pursuavat kaikenlaista huttua.
Aidossa luonnonkosmetiikan valmistuksessa suositaan luonnonmukaisia raaka-aineita. Niiden alkuperä on pystyttävä jäljittämään. Synteettisten hajusteiden, öljyjen, rasvojen ja väriaineiden käyttö on kielletty. Kiellettyjä ovat myös silikonit sekä mineraaliöljyt, vaikkapa parafiini ja vaseliini. Eläinrasvat ja proteiinit, kuten ihra, tali ja eläinkollageenit eivät ole sallittuja. Mehiläisvaha ja lanoliini, eli villarasva, ovat sallittuja. Eläinperäisiä raaka-aineita ei saisi käyttää, jos raaka-aineiden hankkiminen aiheuttaa eläimelle haittaa.
Kasviperäisissä raaka-aineissa suositaan sertifioitua luomulaatua, eikä uhanalaisia kasveja käytetä. Geenimuunneltujen raaka-aineiden käyttö on kielletty. Mineraalipitoisten raaka-aineiden hankkiminen ei saa tuhota maisemaa tai saastuttaa ympäristöä.
Tarkoittaako luonnonmukainen kosmetiikka aina terveellistä ja vastuullista?
Kuluttaja voi myös tietämättään tehdä huonoja valintoja etsiessään luomua. Tuote, jossa on luomumerkki lätkäistynä kylkeen, ei aina tarkoita kauneustuotteiden kohdalla parempaa. Myöskään vegaaninen kosmetiikka ei tarkoita sitä, että se olisi puhdas synteettisistä tai luontoa rasittavista aineista ja valmistusmetodeista. Vegaaninen kosmetiikka on vain puhdas eläinperäisistä raaka-aineista.
Todellisuudessa luomukosmetiikka saattaa sisältää vain pienen osan jotain luomua ainesosaa. Purkki voi olla kauniisti valmistettu herättämään kuluttajan ajatukset luonnosta ja vihreistä arvoista, mutta ainesosalista on täynnä parabeeneja, ftalaatteja ja muita vaikeaselkoisia sanoja, jotka eivät kuulosta ollenkaan luomulta. Yritykset myyvät tuotteitaan mielikuvamarkkinoinnilla.
Soil Associationin teettämän tutkimuksen mukaan yritykset kuten Korres, Rituals ja Dr Organic nimesivät tuotteitaan puhtaiksi, vaikka todellisuudessa tuotteessa saattoi olla vain yksi puhdas raaka-aine.
Voi tuntua ahdistavalta, että käyttämässäsi kasvovoiteessa onkin haitallisia ainesosia tai sen valmistustavat ovat maapalloa kuluttavia. Kuluttajalla on kuitenkin vastuu luoviia mainostajien myyntipuheiden ja harhaanjohtavien pakkausten meressä ja löytää ne oikeasti puhtaat tuotteet.
Mistä tiedät, että tuote on vihreä?
Aidon luonnonkosmetiikan tunnistaa sertifioinnista. Luonnonkosmetiikan sertifiointiin erikoistuneita organisaatioita on jo maailmanlaajuisesti. Monet näistä organisaatioista tekevät yhteistyötä ja pyrkivät kriteerien yhdenmukaisuuteen.
Luonnonkosmetiikassa sertifikaatit ja ympäristömerkki auttavat luonnon parasta ajattelevia valitsemaan paremmin. Tällä hetkellä käytössä on monia erilaisia merkkejä. Euroopan kosmetiikkamarkkinoilla yleisimmät sertifikaatit ovat Cosmos ja Natrue. esimerkiksi Cosmos-merkin alla on vielä erikseen merkkejä, jotka erottelevat luomukosmetiikan omakseen.
Sertifioija eli tuotteen valmistajista riippumaton taho tarkastaa tuotteet valmistusaineiden ja -menetelmien osalta. Kriteerit täyttävät tuotteet saavat käyttää sertifioijan myöntämää logoa.
Cosmos-merkin vuona 2020 valmistunut raportti kertoi, että yli puolet ihmisistä on alkanut ymmärtää, etteivät orgaaniset tuotteet aina ole ihan sitä, miltä ne haluavat näyttää. Ihmiset etsivät yhä aktiivisemmin logoja ja sertifikaatteja, jotka auttaisivat tekemään valveutuneita valintoja kosmetiikkahyllyillä.
Toinen asia on sitten se, mihin sertifikaattiin tai logoon voi uskoa ja minkä standardit sopivat sinun arvoihisi. Toiset sertifikaatit seuraavat geenimanipuloitujen ainesosien päätymistä lopulliseen tuotteeseen, kun taas toiset seuraavat tuholaismyrkkyjen käyttöä raaka-aineissa. Lisää vettä myllyyn heittää yrityksen vastuullisuus tuotteen valmistusketjussa.
Voiko olla luomu ilman sertifiointia?
Ilman sertifikaattia oleva tuote ei automaattisesti vielä tarkoita, että tuote on epäterveellinen tai vastuuttomasti valmistettu. Kansainväliset logot ja sertifikaatit voivat olla kalliita ja pienemmillä, itsenäisillä tekijöillä ei välttämättä ole resursseja hankkia todistusta vihreistä arvoista ja puhtaista raaka-aineista.
Aina luonnonmukaisuus ei myöskään tarkoita parempaa. Esimerkiksi pieni luonnonkosmetiikkamerkki Beauty Kitchen valmistaa tuotesarjaa nimeltä ”Seahorse Plankton+”. Merkki ei voisi valmistaa tuotteisiin tarvittavaa mikrolevää täysin luonnonmukaisesti, koska merkin omien sanojen mukaan tavat olisivat haitallisia merihevosten ekosysteemeille. Sen sijaan tuotteen tarvittavat raaka-aineet valmistetaan kasvihuoneessa keinotekoisesti.
Ei siis kovin luonnonmukaisesti. Valmistustapa kuitenkin tuottaa energiaa, jota yhtiö käyttää hyväkseen taloudellisesti. Sen mikroleviä ei millään standardeilla voi kutsua luomuksi keinotekoisten kasvatustapojen takia, mutta se on silti vastuullisempi tapa valmistaa tuote kuin luonnosta kerääminen, ja samalla merihevoset jäävät rauhaan.
Laki ja iho ei erottele
Vuonna 2013 voimaan tulleen EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan kaikista myyntiin ja asiakaskäyttöön tehtävistä tuotteista on tehtävä ilmoitus EU:n CPNP-rekisteriin ja laadittava turvallisuusarvioinnit. Luonnonraaka-aineista tehtävää kosmetiikkaa säätelee sama laki kuin voimakkaita kemikaaleja sisältäviä hiusvärejä ja karvanpoistoaineita. Suomessa valvonnasta vastaa Suomen tulli ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, eli Tukes.
Lue myös: Curly Girl -metodi tyhjentää kauppojen hyllyjä Suomessakin – villitys hakee vertaistaan: "Näin suurta hiusilmiötä on harvemmin nähty"
Lähteet: Euronews, Pro Luonnonkosmetiikka Ry, Tukes, Cosmos Standard, Soil Association ja Yle Uutiset