Nauravan kulkurin tarina kertoo siitä, miten Vesa-Matti Loirista kasvoi koko Suomen kansan rakastama taiteilija.
Nauravan kulkurin tarinan ohjaaja Paavo Westerberg kuvaa päähenkilöä universaalina etsijähahmona.
– Teos pohtii, mitä tapahtuu ihmiselle, joka saa lähes kaiken tavoittelemansa mutta ei silti löydä sisäistä rauhaa. Kyseessä on siis paitsi yhden poikkeuksellisen taiteilijan elämäntarina, myös laajempi pohdinta taiteen merkityksestä.
Westerberg kertoo, että Helsingin kaupunginteatterin päänäyttämöllä nähtävä musiikkidraama keskittyy erityisesti 1970- ja 1980-lukujen vaiheisiin, jolloin suomalaisessa kulttuurikentässä taide ja viihde elivät vielä hyvin erillään toisistaan.
– Loirin kaltainen taiteilija, joka hallitsi molemmat alueet suvereenisti, oli aikanaan poikkeuksellinen ilmiö – osin myös ajan yhtenäiskulttuurin ja siihen liittyneen solidaarisuuden ansiosta, jollaista ei enää samalla tavalla ole olemassa.
Musiikki tarinan kuljettajana
Musiikilla on Westerbergin mukaan teoksessa keskeinen rooli: se kuljettaa tarinaa eteenpäin ja välittää tunteita sekä luo näyttämölle jännitteitä.
– Ytimeltään kyse on kuitenkin elämäkertadraamasta, joka seuraa ihmisen valintoja ja pohtii, kuinka suuri rooli intuitiolla on elämässä. Teos kysyy myös, minkä hinnan suuri suosio ja elämäntyö ovat vaatineet taiteilijalta itseltään ja hänen läheisiltään.
Teoksessa nähdään sekä nuori että vanha Vesa-Matti Loiri, mutta Westerberg korostaa, ettei kyse ole näköisimitaatiosta.



