USA 2008. Ohjaus ja käsikirjoitus: Zach Helm. Kuvaus: Roman Osin. Leikkaus: Sabrina Plisco, Steven Weisberg. Musiikki: Alexandre Desplat. Tuotanto: Richard N. Gladstein, James Garavente. Pääosissa: Dustin Hoffman, Natalie Portman, Zach Mills, Jason Bateman. Kesto: 96 min.
Maagisen leluimperiumin outo mutta rakastettava hallitsija herra Magorium (Dustin Hoffman) tietää, että virkeänä 243-vuotiaana hänen on aika lähteä täältä ikuisuuteen. Magorium haluaa jättää lelukauppansa luotettavalle myymälänhoitajalleen Molly Mahoneylle (Natalie Portman), jonka oma elämä on pienoisessa kriisissä. Molly ei oikein tiedä, millaisia valintoja hänen tulisi tehdä, mihin tähdätä tulevaisuudessa. Ainakaan hän ei usko pärjäävänsä legendaarisen Magoriumin seuraajana.
Yritys olla samanaikaisesti räväkkä ja koko perheeseen uppoava elokuva on vaikea yhdistelmä. Siinä käy helposti niin, että kukaan perheestä ei ilahdu. Esimerkiksi Jalin ja suklaatehtaan rinnalla Lumottu lelukauppa on kalpeaa fantasiaa, vaikka potentiaalia siinä olisi vaikka mihin. Eloon heränneitä villejä leluja katselee mielihyvin jonkin aikaa, mutta henkilöt keskellä tuota lumottua ympäristöä ovat kovin puisevia. Ja jos ei kiinnostu henkilöiden kohtalosta, silloin ei valitettavasti kiinnostu koko tarinasta.
Dustin Hoffmanissa on tunnetusti säteilyä, mutta hänen säteilyään uhkaa nyt dubbaus, joka on elävien näyttelijöiden tähdittämissä elokuvissa kerrassaan sietämätöntä. Tosin Lumotun lelukaupan vaisuuden syy ei ole dubbauksessa, vaikka se kiitettävästi lisää tarinan kankeutta. Eikä Hoffman missään tapauksessa tee unohtumatonta suoritusta. Magoriumin palkkaama kirjanpitäjä Henry Weston (Jason Bateman) on juuri niin harmaa, jäykkä ja mielikuvitukseton kuin kirjanpitän kuuluukin olla. Natalie Portmanin lupaavasti noussut ura on viime aikoina tarponut paikoillaan; nyt Portman on Magoriumin uskottuna samantien unohtuva hahmo.
Kaikki kääntyy lopulta aivan mahdottoman mukavasti. Elokuvassa Henry oppii uskomaan ihmeisiin ja taikuuteen, Molly oppii uskomaan itseensä, yksinäinen pikkupoika löytää ystävän jne. Kun kirkuvanvärisestä lelukaupasta katoavat Magoriumin kuoleman ja sitä seuranneen epävarmuuden myötä kaikki värit ja elämä, hautajaismainen alakulo on valmis. Se on hieno kohtaus, jollaisia olisi tarvittu muutama kourallinen lisää, jotta magia olisi kantanut pitkän elokuvan verran.
Teksti: Minna Karila