Lumenpudottaja: Katolta ei voi pudota kuin mielenhäiriössä

Keltaisiin huomioliiveihin pukeutunut mies liukastuu korkealla Helsingin katujen yläpuolella. Hän rojahtaa mahalleen ja liukuu uhkaavasti kiiltelevällä peltikatolla. Mahalasku pysähtyy hyvissä ajoin ennen reunaa. Jalat ottavat kiinni lumiesteeseen, noin jalanlevyiseen metalliristikkoon katonreunan yläpuolella.

On miehellä valjaatkin.

– Tuoltahan ei voi pudota kuin mielenhäiriössä ja silloinkin pitää hypätä alas, sanoo pitkälle toistakymmentä vuotta katolla työskennellyt Mika Grönblad ja osoittaa viettävää peltirinnettä.

Ollaan Aleksanterinkatu 46:n harjalla, jossain ravintola Raffaellon yläpuolella. Edessä aukeaa kattomeri. Täältä katsottuna hotelli Tornin pitkä huippu tuntuu olevan ihan lähellä.

Neljä huomioliivein sonnustautunutta miestä luo lunta korkeuksissa. Muovilapiot viuhuvat rytmissä, kunnes alhaalta kuuluu pillinvihellys. Silloin lapiot pysähtyvät.

Kaikki odottavat. Kahdesta vihellyksestä viuhunta jatkuu.

Pilliin puhaltaa kollega, alamies, joka päästi jonkun sisään rakennukseen.

(MTV3 - STT)

Lue myös:

    Uusimmat