Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan kokemuksia ikäkriisin läpikäymisestä. Kehon reistailu ja iän takia koettu hyljeksintä työmarkkinoilla tuntuivat pahoilta. Toisaalta suuri osa kielsi kokeneensa ikäkriisiä ollenkaan.
Alkaa tulla kaikenlaista kremppaa
Elämäni ensimmäinen ikäkriisi meneillään nyt, täytettyäni juuri 70 vuotta. Tajuaa konkreettisesti, että toiminnallisia vuosia ei ole kovin paljoa jäljellä. Olen ikäisekseni nuoren näköinen ja on rasittavaa, että sen harvan kerran kun olen sanonut tästä ääneen, reaktio on: sinähän olet niin hyvännäköinen, ettet saa ajatella tuollaisia. Eivät tajua, ettei kyse ole muuttuvasta ulkonäöstä tai muusta pinnallisesta.
Tuntuu pahalta, että muut määräävät, mitä saan tuntea. Rypyistä viis, mutta kun alkaa tulla kaikenlaista remppaa. On myös pelkoa tulevasta, varsinkin kun asun yksin ulkomailla. Mutta eiköhän tämä ala pikkuhiljaa helpottua... Toivon ainakin niin.
Viisikymppisenä käännekohta
Viisikymppisenä aloin huomaamaan, ettei kaikkea jaksa niin kuin nuorempana. Aloin kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioon ja käyttämään superfoodeja. Myös kiinnitin huomiota itseni hoitamiseen ja otin itselleni aikaa.
Liian vanha työmarkkinoille
Olen nyt todellakin tajunnut, että olen liian vanha työmarkkinoilla. Olen 55-vuotias KTM, eikä mistään löydy töitä, vaikka ottaisin vastaan melkein mitä tahansa. Pitäisi vielä kärvistellä 10 vuotta ennen eläkeikää, ja mikä pahinta, eläkekertymä on naisihmisellä tässä vaiheessa vielä surkea.
”Oi ei niin vanhaa”
Hain töihin kauppaan. Soitin ja sanoin olevani kiinnostunut kyseisestä paikasta. Kuinka vanha olet, oli vastaus. Olen 50 vuotias. ”Oi ei niin vanhaa”, kuului toisesta päästä, ja puhelu meni poikki.
Mikä ikäkriisi?
Edelleen tytöttelyä
30-kriisiä ei ehtinyt olla, kun oli pienet lapset ja päivät täynnä touhua. 40-kriisiä ei sitäkään tullut, koska erosin 20 vuoden avioliitosta ennen 40 ikävuotta, ja silloin mietti asetelmia uudelleen. Ensi vuonna pamahtaa se 50 – saa nähdä mitä tapahtuu, mutta jotenkin uskon, ettei mitään kummallista. Olen ollut ja olen sinut ikäni ja itseni kanssa. Ainut, mikä ehkä vähän on ärsyttänyt ja ärsyttää vielä tänä päivänäkin, on tytöttely. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja kuule tuota jatkuvasti. Mietinkin joskus, että kuinka vanha pitää olla, että se loppuu?