Cristina Anderssonin oma unelma on päästä Saksan Bayreuthiin laulamaan Isolden rooli Richard Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde.
"Äänialani on sellainen, joka sopii siihen. Olen hullu wagneriaani ja kuulun Wagner-seuraan."
Ainoa ongelma on, että Anderssonin laulutaidot eivät ainakaan toistaiseksi riitä huippuoopperan tasolle. Ehkä juuri siksi monet Anderssonin unelmasta kuulleet ovat pitäneet naista hulluna ja tavoitetta mahdottomana.
"Jotkut ovat sanoneet, että et sä tuollaisesta voi unelmoida. Olen kysynyt, että kuka mua voi kieltää."
Vaikka Anderssonin päämäärä on vielä pitkän matkan päässä, oppimisintoilija korostaa prosessin tärkeyttä. Kun Andersson on tavoitellut liki mahdotonta unelmaansa, hänen laulutaitonsa ovat kehittyneet valtavasti.
"Suuri unelma ruokkii nykyhetkeä ja vie kohti sitä unelmaa."
Epäilykset karisevat pikkuhiljaa
Andersson aloitti lauluharrastuksen vuonna 1992 äänenhuollon vuoksi, sillä yliopiston luennoilla ääni oli koetuksella. Anderssonin ääni on aina ollut hyvä, mutta harrastuksen alkuaikoina äänenkäyttö, puhtaus ja musikaaliset ominaisuudet olivat retuperällä.
Vuosien harjoittelun jälkeen kehitystä on tapahtunut reilusti ja suhtautuminen Anderssonin unelmaankin on muuttunut.