Näin Lavrov muotoili Venäjän vaatimukset kirjeessä
Venäläinen osapuoli esitteli eskalaation torjumiseksi 15. joulukuuta 2021 kaksi toisiinsa liittyvää kansainvälisoikeudellista asiakirjaa – sopimuksen Venäjän ja Yhdysvaltain turvallisuustakuista ja sopimuksen toimista Venäjän ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioiden turvallisuuden takaamiseksi.
Yhdysvaltain ja Naton vastaukset saapuivat 26. tammikuuta 2022. Ne todistavat näkemysten eroavan merkittävästi koko eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin kannalta perustavanlaatuisesta tasavertaisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteesta. Pidämme välttämättömänä viivyttelemättä selventää tätä vuoropuhelun jatkon kannalta ratkaisevan tärkeää kysymystä.
Eurooppalaisen turvallisuuden peruskirjassa, joka allekirjoitettiin Etyjin huippukokouksessa Istanbulissa marraskuussa 1999, on muotoiltu järjestön osallistujavaltioiden perusoikeudet ja -velvollisuudet suhteessa turvallisuuden jakamattomuuteen. Siinä on korostettu jokaisen osallistujavaltion oikeutta vapaasti valita, miten se takaa turvallisuutensa tai muuttaa sitä sekä oikeus neutraaliuuteen.
Samassa peruskirjan artiklassa oikeuden edellytykseksi asetetaan suoraan velvoite, ettei mikään valtio saa vahvistaa omaa turvallisuuttaan muiden turvallisuuden kustannuksella. Yksikään valtio, valtioryhmä tai järjestö ei voi ottaa ensisijaista vastuuta rauhan ja vakauden tukemisesta Etyjin alueella tai lukea jotain sen osaa omaan vaikutuspiiriinsä.
Etyjin huippukokouksessa Astanassa joulukuussa 2010 maidemme johtajat hyväksyivät julkilausuman, jossa nämä velvoitteet vahvistettiin.
Läntiset maat kuitenkin jatkuvasti poimivat siitä vain niille tarpeellisia kantoja – nimenomaisesti valtioiden oikeuden valita vapaasti liittoutuman yksinomaan oman turvallisuutensa takaamiseksi. Häpeällisesti sivuutetaan ”niiden kehityksen mukaan”, koska tämä kohta oli myös ainesosa ”jakamattoman turvallisuuden” ymmärtämisessä, nimenomaan sotilasliittojen välttämätön luopuminen niiden alkuperäisestä tehtävästä pelokkeena ja pidäkkeenä ja niiden integraatio yleiseurooppalaisen arkkitehtuuriin kollektiivisiin, ei kapeiden ryhmien tarpeisiin.
Turvallisuuden jakamattomuuden periaatetta tulkitaan valikoiden perusteluna Naton vastuuttomalle laajenemiselle.
Lännen edustajat välttävät mainitsemasta Euroopan turvallisuuden peruskirjaa ja Astanan julkilausumaa, kun he kommentoivat valmiutta kehittää Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista. He viittaavat vain aikaisempiin Etyjin asiakirjoihin, erityisen usein Pariisin vuoden 1990 uuden Euroopan peruskirjaan, jossa ei ole ”epämukavaksi” muodostunutta velvoitetta olla vahvistamatta omien valtioiden turvallisuutta toisten kustannuksella.
Länsi yrittää olla kiinnittämättä huomiota myös Etyjin asiakirjoihin vuodelta 1994, jotka koskevat turvallisuuden sotilaspoliittisia näkökohtia: Valitessaan keinoja turvallisuutensa takaamiseksi, mukaan lukien jäsenyys liitoissa, valtioiden on ”otettava huomioon muiden valtioiden lailliset turvallisuusedut”.
Niin asia ei mene. Turvallisuuden jakamattomuudesta tehtyjen sopimusten merkitys on siinä, että turvallisuus on yksi kaikille tai sitten sitä ei ole kenelläkään. Ja kuten Istanbulin peruskirjassa on sovittu, jokaisella Etyjin osallistujamaalla on tasavertainen oikeus turvallisuuteen, ei vain Naton jäsenillä, jotka tulkitsevat tämän oikeuden koskevan yksinomaan pohjoisatlanttisen ”eksklusiivisen” klubin jäseniä.
En ala kommentoida muita Naton suuntaviivoja ja toimia, joille on luonteenomaista tämän ”puolustuksellisen” liiton pyrkimys sotilaalliseen ylivoimaan ja voimankäyttöön YK:n turvallisuusneuvoston ensisijaisuutta kiertäen. Sanon vain, että sen kaltaiset toimet ovat ristiriidassa perustavanlaatuisten yleiseurooppalaisten velvoitteiden kanssa, mukaan lukien mainituissa asiakirjoissa mainitut velvoitteet ylläpitää sotilaallista potentiaalia, ”joka on yhteismitallinen laillisten yksilöllisten tai kollektiivisten tarpeiden kanssa turvallisuuden alalla, ottaen huomioon kansainvälisen oikeuden velvoitteet, ja myös muiden valtioiden lailliset turvallisuusintressit”.
Puhuessaan nykytilanteesta Euroopassa kollegamme Yhdysvalloista, Natosta ja Euroopan unionista jatkuvasti kehottavat ”de-eskalaatioon” ja vaativat Venäjää ”valitsemaan diplomatian tien”. Haluamme muistuttaa: me olemme jo useamman kuin yhden vuosikymmenen ajan kulkeneet tätä tietä. Tärkeimmät tienviitat – Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjat – olivat juuri suoraa seurausta diplomatiasta. Se tosiasia, että nyt länsi yrittää avoimen yksipuolisesti tarkistaa näitä kaikkien Etyj-maiden johtajien diplomaattisia saavutuksia omaksi edukseen, herättää syvää levottomuutta. Tilanne vaatii kantojen rehellistä selventämistä.
Me haluamme saada täsmällisen vastauksen kysymykseen siitä, kuinka kumppanimme ymmärtävät velvoitteensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan toisten valtioiden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen pohjalta. Kuinka Teidän hallituksenne aikoo konkreettisesti noudattaa tätä velvoitetta käytännössä? Jos Te irrottaudutte tästä velvoitteesta, pyydämme ilmoittamaan siitä selvästi.
Ilman täyttä selvyyttä tästä avainkysymyksestä, joka koskee korkeimmalla tasolla hyväksyttyjä oikeuksien ja velvollisuuksien yhteyksiä, on mahdotonta taata etujen tasapainoa, joka on vahvistettu Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjoissa. Teidän vastauksenne auttaa ymmärtämään paremmin, missä määrin kumppanimme kykenevät sopimaan ja noudattamaan sovittua sekä missä määrin on mahdollista edetä yhdessä jännitteiden lieventämiseksi ja yleiseurooppalaisen turvallisuuden vahvistamiseksi.
Odotamme pikaista vastausta. Sen ei pitäisi viedä paljon aikaa – onhan kyse niiden käsitysten selittämisestä, joiden perusteella Teidän presidenttinne tai pääministerinne allekirjoitti kyseiset velvoitteet.
Lähdemme myös siitä, että vastaus tähän viestiin annetaan kansallisella tasolla, koska mainitut velvoitteet hyväksyi jokainen valtioistamme yksilöllisesti eikä jonkin liittouman nimissä tai jäsenenä."
