Koulumuistoilla ja muilla lapsuuden liikuntakokemuksilla on paljon merkitystä siinä, millainen suhde ihmisellä muodostuu liikunnan harrastamiseen. Kirjailija, historioitsija ja väkivaltatutkija Satu Lidmanin mukaan useilla suomalaisilla liittyy liikuntaan ylisukupolvisia huonoja muistoja.
Suomalaisten ja etenkin nuorten liikkumattomuus on paljon esillä ollut huolen aihe suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kirjailija, historioitsija ja väkivaltatutkija Satu Lidmanin uutuusteos Kaikkien oikeus liikkua nostaa nyt tikun nokkaan, miten erityisesti sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, kehon piirteisiin ja vammaisuuteen liittyvät syrjivät asenteet ja puheet vaikuttavat haitallisesti liikunnan harrastamiseen.
Lue myös: Eikö aika riitä urheiluun? Helppo tapa lisätä liikuntaa päivään
– Ihmisillä on tosi paljon ylisukupolvisia huonoja muistoja liikunnasta. Tyypillisesti ne liittyvät tunnelmaan tai tunteeseen siitä, että on jäänyt liikuntakokemuksissa ulkopuoliseksi ja ei ole otettu mukaan, Lidman kertoo Huomenta Suomen haastattelussa.
– Se kertoo siitä henkisestä ilmapiiristä, mikä ryhmässä voi syntyä, että vähätellään, latistetaan tai ihan suoranaisesti haukutaan sanallisesti tai jotenkin muuten osoitetaan, että olet huonompi, et kelpaa, Lidman kertoo havainnoistaan, joita hän teosta kirjoittaessaan on tehnyt.
Lue myös: Ota nämä asiat huomioon, kun alat treenata – personal trainer varoittaa aloittelijoita yleisestä "haksahduksesta"
Väärinsukupuolittaminen koululiikunnassa mutkisti suhteen liikuntaan
Yksi lapsuudessaan liikuntatrauman saanut suomalainen on yhdenvertaisuuskouluttaja ja Trsek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö.
– Olin tosi liikunnallinen ja aika monessa lajissa jopa parempi kuin vierustoverit, mutta silti koululiikunta onnistui traumatisoimaan liikuntasuhdettani.
– Siihen aikaan liikuntatunneilla jaoteltiin hyvin tarkasti tytöt ja pojat harrastamaan eri lajeja eri saleihin. Se oli mun kannalta kivuliasta, kun kaverit laitettiin eri saliin harrastamaan sitä lajia, mitä olisin itsekin halunnut harrastaa, mutta en saanut vain siksi, että opettaja määritteli minut tytöksi.
Lue myös: Ensin aerobista vai lihaskuntoa? Asiantuntijat kertovat, miten treeni kannattaa aloittaa
Sukupuolensa mieheksi korjannut Kivistö kertoo, että hänelle koululiikuntatraumat syntyivät pitkälti sukupuolidysforiasta eli ristiriidasta sen kanssa, mitä sukupuolta hän on ja miten muut hänet näkivät ja määrittelivät.
– Muistan, että jouduin joskus lintsaamaan koko päivän koulusta, koska liikuntatunti olisi ollut niin hankala juttu mulle.
Kivistö kertoo, että lintsaamisen johtivat esimerkiksi se, että opettajat vaativat käymään joukkosuihkussa liikuntatunnin jälkeen.
– Vaikka laki jo nykyään suojaa tältä ja lapsella on oikeus vaihtaa vaatteet yksityisesti, eikä opettaja saa pakottaa muuhun, niin silti sitä tapahtuu vielä. On joku outo ajatus siitä, että se kuuluu siihen liikuntatuntiin.
– Joukkuelajit ovat koulumuistojen vuoksi mulle edelleen sellainen Akilleen kantapää.
Lue myös: Jo tämä määrä liikuntaa tekee hyvää aivoille
Ohjaajien koulutuksessa edelleen iso puute
Lidman kertoo, että monien sukupolvien negatiivisiin liikuntakokemuksiin liittyvät juuri suihkussa käyminen isossa porukassa.
– Se liittyy monien vähemmistöihmisten kokemuksiin, mutta on se aika yleinen myös valtaväestöön kuuluvilla, koska se on yksi asia siinä liikuntatilanteessa, joka tekee ihmisestä paljaan ja jollain lailla haavoittuvaisen ja hauraan henkisesti.
– Tällaiset tilanteet vaativat hienovaraisuutta ja toivoisi, että ohjaajat osaisivat ohjata tilanteen niin, että myönteiset kokemukset vahvistuisivat.
Lue myös: Treenaaminen ei poista tätä sokerijuomien terveysriskiä
Lidman sanoo, että vaikka liikuntaohjauskulttuurissa on menty paljon eteenpäin, puuttuu liikunnanopettajien ja valmentajien koulutuksesta edelleen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeusperusteisen kasvatuksen teemat.
– Niitä pitäisi saada selkeästi enemmän, jotta ohjaus olisi varmemmalla pohjalla ja vastuuaikuisilla mahdollisuus ohjata tilanteita herkillä tuntosarvilla, Lidman summaa.