Niin sanotuilla kuolemanrajakokemuksilla on yllättävän paljon yhteistä. Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he koskaan käyneet lähellä kuolemaa.
Tunnelin päässä hohtava valo on kenties tunnetuin kuvaus siitä, miltä kuolema tuntuu. Niin sanotuilla rajakokemuksilla on yllättävän paljon yhteistä!
Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he koskaan käyneet lähellä kuolemaa, ja miltä rajakokemus tuntui. Tällaisia kertomuksia saimme!
"Olin 11-vuotias ja putosin uimahallin hyppytelineeltä kyljelleni viidestä metristä altaaseen. Hirveässä kivussa menetin tajuntani, mutta en tietoisuutta. Koin täydellisen rauhan, näin elämäni vilahtavan, näin kaikki perheeni jäsenet, jopa perheen koiran, ja tunsin valtavaa rakkautta. Jotenkin tiesin, että minun tuli palata. Havahduin tajuihini, kun jalkani osuivat altaan pohjaan. Keuhkoissa ei ollut yhtään ilmaa, mutta kauhoin kaikilla voimillani altaan pintaan, josta paikalle tullut kaverini veti minut kuiville. Olin aivan voimaton, mutta muuten ok. Sen jälkeen tiesin, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää."
– Nimimerkki Henki pelastaa
"Sain voimakkaan kouristuskohtauksen, jonka aikana ikään kuin valuin syvään kuiluun tai tunneliin. Voimakas rauha valtasi mieleni. Näin valoa tunnelin päässä. Kaukaa kuulin lasteni huutoa. Jouduin taistelemaan sen kanssa, haluanko palata elämään. Lasteni takia valitsin palata, vaikka oma elämänhalu on hiipunut raskaan elämän johdosta. Rakkaus lapsiini ja huoli heistä sai valitsemaan paluun. En halua, että he koskaan joutuvat kärsimään vuokseni."
– Nimimerkitön
"Leikkauksen yhteydessä hoitajat herättelivät ja huutelivat, taisi tulla lääkärikin, joka taputteli naamalle. Jälkeenpäin lääkäri kertoi, että ”tämä rouva meinas lähteä enkeleitä katsomaan”. Se oli kirkas valoilmiö tunnelissa, jota kohti olin menossa."
– Nimimerkitön
"Ruumiista irtautuminen sekä useita kertoja yläilmoihin nouseminen. Ihanan kevyt olo, vapauttava ja rauhallinen sekä hyvin seesteinen tunne. Leijuin vaaka-asennossa valkoisessa väljässä kaavussa käsiäni levitellen ja hitaita käännöksiä tehden. Nautin ympärilläni olevasta hiljaisuudesta, tyyneydestä ja omana itsenä olemisesta. Kosketin välillä kevyesti maata, mutta halusin välittömästi palata takaisin hyvään olooni ja kiireettömyyteen. Sieltä minä tarkkailin elämään jääneitä ihmisjoukkoja."
– Nimimerkki Tuulia
"16-vuotiaana ollessani sairaalassa lähes tajuttomana, tuntien todella suurta kipua (vatsakalvon- maksan- ja munasarjojen tulehdus samanaikaisesti) huomasin olevani katonrajassa, reilusti korkeammalla ainakin kuin ruumiini. Näin itseni makaamassa sängyssä, en tuntenut minkäänlaista kipua ja luulin, että pystyisin jäämään siihen tilaan halutessani. Rauhallista ja kivutonta. Mutta siitä eteenpäin en muista muutamaan päivään mitään, olin vajonnut tajuttomuuteen. Muutaman päivän päästä heräsin aamulla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta se muistikuva oli hyvin vahva ja en olisi halunnut siitä pois, takaisin kipujen maailmaan."
– Nimimerkki Poppe
"Sain sydänpysähdyksen sydäninfarktin yhteydessä vuonna 1985. Näin putken, jonka päässä oli valoa, ja kuulin tuttavani rauhallisen äänen. Hän kutsui minua. Tuttavani oli silloin elossa, mutta kuoli noin kymmenen vuoden kuluttua. Oloni oli hyvä ja rauhallinen. Ei minkäänlaista pelkoa tai ahdistusta."
– Nimimerkki Olli
"Menin valoa kohti ja siellä oli (joku), joka sanoi ”et ole valmis, sinulla on vielä tekemistä elämisissäsi”. Sitten palasin takaisin elämääni."
– Nimimerkitön
"Sain jodi-varjoainetta tiputettuna suoneen ja siitä voimakkaan allergisen reaktion. Muistan nähneeni valon, ja se veti minua puoleensa. Samalla tunsin suurta rauhaa. Kun fyysiset oireet alkoivat, tunsin kuitenkin, että minun on palattava takaisin."
– Nimimerkitön
"Olin erittäin vakavasti sairaana noin neljävuotiaana, ja olin sairaalassa 2,5 kuukautta. Vanhemmilleni ei annettu paljonkaan toivoa, että paranisin. Isäni, joka oli hyvin vakaa maalaisisäntä eikä "haihatellut", oli kriittinenkin, eräänä yönä hän havahtui makuuhuoneessa olevaan kirkkaaseen valoon ja näki valkoisen enkelin, joka oli siivet levitettynä minun sänkyni päälle (minä olin siis sairaalassa). Isäni herätti samassa huoneessa nukkuvan äitini, joka myös näki saman. Isäni sai varmuuden, että tulen paranemaan, ja sanoi sen myös äidille. Sitten enkeli vain katosi jonnekin, mutta heille jäi varmuus paranemisestani. Näin myös tapahtui!"
– Nimimerkki marjatta 46
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.