Lähellä kuolemaa käyneet kertovat, miltä se tuntuu: "Sen jälkeen tiesin, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää"

"Leikkauksen yhteydessä hoitajat herättelivät ja huutelivat, taisi tulla lääkärikin, joka taputteli naamalle. Jälkeenpäin lääkäri kertoi, että ”tämä rouva meinas lähteä enkeleitä katsomaan”. Se oli kirkas valoilmiö tunnelissa, jota kohti olin menossa."
​​​​​​​– Nimimerkitön

"Ruumiista irtautuminen sekä useita kertoja yläilmoihin nouseminen. Ihanan kevyt olo, vapauttava ja rauhallinen sekä hyvin seesteinen tunne. Leijuin vaaka-asennossa valkoisessa väljässä kaavussa käsiäni levitellen ja hitaita käännöksiä tehden. Nautin ympärilläni olevasta hiljaisuudesta, tyyneydestä ja omana itsenä olemisesta. Kosketin välillä kevyesti maata, mutta halusin välittömästi palata takaisin hyvään olooni ja kiireettömyyteen. Sieltä minä tarkkailin elämään jääneitä ihmisjoukkoja."
​​​​​​​– Nimimerkki Tuulia

"16-vuotiaana ollessani sairaalassa lähes tajuttomana, tuntien todella suurta kipua (vatsakalvon- maksan- ja munasarjojen tulehdus samanaikaisesti) huomasin olevani katonrajassa, reilusti korkeammalla ainakin kuin ruumiini. Näin itseni makaamassa sängyssä, en tuntenut minkäänlaista kipua ja luulin, että pystyisin jäämään siihen tilaan halutessani. Rauhallista ja kivutonta. Mutta siitä eteenpäin en muista muutamaan päivään mitään, olin vajonnut tajuttomuuteen. Muutaman päivän päästä heräsin aamulla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta se muistikuva oli hyvin vahva ja en olisi halunnut siitä pois, takaisin kipujen maailmaan."
​​​​​​​– Nimimerkki Poppe

COLOURBOX

"Sain sydänpysähdyksen sydäninfarktin yhteydessä vuonna 1985. Näin putken, jonka päässä oli valoa, ja kuulin tuttavani rauhallisen äänen. Hän kutsui minua. Tuttavani oli silloin elossa, mutta kuoli noin kymmenen vuoden kuluttua. Oloni oli hyvä ja rauhallinen. Ei minkäänlaista pelkoa tai ahdistusta."
​​​​​​​– Nimimerkki Olli

"Menin valoa kohti ja siellä oli (joku), joka sanoi ”et ole valmis, sinulla on vielä tekemistä elämisissäsi”. Sitten palasin takaisin elämääni."
​​​​​​​– Nimimerkitön

"Sain jodi-varjoainetta tiputettuna suoneen ja siitä voimakkaan allergisen reaktion. Muistan nähneeni valon, ja se veti minua puoleensa. Samalla tunsin suurta rauhaa. Kun fyysiset oireet alkoivat, tunsin kuitenkin, että minun on palattava takaisin."
​​​​​​​– Nimimerkitön

"Olin erittäin vakavasti sairaana noin neljävuotiaana, ja olin sairaalassa 2,5 kuukautta. Vanhemmilleni ei annettu paljonkaan toivoa, että paranisin. Isäni, joka oli hyvin vakaa maalaisisäntä eikä "haihatellut",  oli kriittinenkin, eräänä yönä hän havahtui makuuhuoneessa olevaan kirkkaaseen valoon ja näki valkoisen enkelin, joka oli siivet levitettynä minun sänkyni päälle (minä olin siis sairaalassa). Isäni herätti samassa huoneessa nukkuvan äitini, joka myös näki saman. Isäni sai varmuuden, että tulen paranemaan, ja sanoi sen myös äidille. Sitten enkeli vain katosi jonnekin, mutta heille jäi varmuus paranemisestani. Näin myös tapahtui!"
​​​​​​​– Nimimerkki marjatta 46

***

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

• 19.7.19:30
  Seurapiirit

  Annabellen "huoltaja" kuoli yllättäen – oli kiertueella nukkensa kanssa
• 3.2.20:15
  Uskonnot

  "Että olisi muutakin kuin mitä silmä näkee" – miksi yliluonnollinen viehättää?
• 2.2.06:31
  Asian ytimessä.doc

  Eeva tuli viisi vuotta sitten "luutakaapista" ja opiskelee nyt Noitaopistossa – tällaista on arki mustana noitana
• 01.05.202407:29
  Suomen kieli

  Putoava haarukka tietää naisvieraita, mutta miksi? Näin uskomukset syntyvät
• 31.12.202315:32
  Kuolema

  24 minuutiksi kuollut Lauren, 39, kertoo kokemuksestaan: "En enää ole huolissani kuolemasta"
• Lataa lisää