Kylpyhuoneen laatoituksen saumat eivät ole ikuisia. Pesemisellä selviää tietysti pitkään, mutta lopulta sekään ei auta. Kerrostalon kylpyhuoneessa vanha saumausaine oli jo alkanut lohkeilla kokonaan pois pieninä siruina, joiden jäljiltä saumassa oli reikä. Rasitus oli luonnollisesti ollut suurin siinä, mihin vettä oli vuosien mittaan eniten roiskunut.
Ensimmäiseksi seinät pestään pesuaineella, jonka pH-arvon tulisi olla alle 2. Pesun jälkeen saumat avataan sopivalla työkalulla - nyt käytettiin timanttirouheterällä varustettua käsiraspia. Saumaa ei saa kaivaa liian syvältä, koska silloin vedeneriste saattaa vahingoittua. Peukalosääntönä voi pitää vaikkapa sitä, että poistosyvyys on puolet sauman leveydestä - esimerkiksi kuusi milliä leveästä saumasta poistetaan siis kolmen millin vahvuinen kerros. Toinen varottava asia on se, ettei rikota laatan lasitusta sauman vierestä. Siihen jää silloin ruma jälki, jota ei voi korjata.
Kun saumat on saatu rapsutettua puhtaiksi, seinä imuroidaan ja pyyhitään kostealla rätillä.
Koska tällä kertaa uusittiin vain suihkuseinän saumat, saumausaineesta tehtiin ensin pieni koepala, jolla varmistettiin sen sävyn sopivuus vanhoihin seiniin. Jos olisi uusittu kaikki muutkin saumat, asialla ei tietenkään olisi ollut samaa merkitystä.
Laasti tehtiin valmistajan ohjeiden mukaan ja levitettiin kumilastalla 45 asteen kulmassa saumoihin nähden - ei siis saumojen suuntaisesti. On pyrittävä siihen, että laattojen pinnalle jäisi mahdollisimman vähän saumausainetta, sillä varsinkin kuvioitujen tai mattapintaisten laattojen peseminen on muuten hankalaa.
Kun aine on kuivunut jonkin aikaa, laatat pestään nihkeällä rätillä. Se ei saa olla missään tapauksessa liian märkä: silloin aine irtoaa paitsi laattojen pinnasta, myös saumoista! Tässä yhteydessä kannattaakin tarkastaa, että sitä on saumoissa tarpeeksi, koska nyt sitä on vielä helppo lisätä tarvittaessa.