Kuvien välissä on 10 vuotta – arvaatko kummassa Jaana on parikymppinen? | MTV Uutiset
Kuvien välissä on 10 vuotta – arvaatko kummassa Jaana on parikymppinen?
0:56
Julkaistu 09.03.2019 08:05
Valpuri Haapala
valpuri.haapala@mtv.fi
Kolmikymppisen suomalaisnaisen kuvista huomaa, että kroppa voi ”nuortua” vanhetessaan.
Toisella piippauksella puhelimeen vastaa reipas Kainuun murteeseen taittuva naisen ääni. Jaana Leino, 32, kertoo, ettei ole kuullutkaan sosiaalisessa mediassa alkuvuonna villinneestä kymmenen vuoden haasteesta. Hän jakoi oman kuvaparinsa suositussa Facebook-ryhmässä vain muistuttaakseen ihmisiä siitä, mikä merkitys elintavoilla on vanhenemisessa.
Jaanan jakamasta kuvaparista kun huomaa, että kroppa voi myös ”nuorentua” vanhetessaan.
Ensimmäinen kuva on otettu vuodenvaihteessa 2008–2009. Tuolloin lapsena pullea – tai lihavakin – Jaana oli 22-vuotias ja alkanut hieman jumppailemaan. Ryhmäliikuntatunnit eivät kuitenkaan tuntuneet omilta, eikä nuori nainen juuri kiinnittänyt huomiota siihen, mitä syö tai juo. Kuvassakin kädessä on viinilasi.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Vasemmanpuoleinen kuva on otettu kymmenen vuotta sitten, oikeanpuoleinen kuva tänä vuonna. Kuvat: Jaana Leino.Jaana Leino
Kuntosali voitti ryhmäjumpat
Noin vuoden sisällä kuvan ottamisesta Jaana erehtyi ensimmäisen kerran kuntosalille. Alun perin tarkoitus oli mennä jumppatunnille, mutta Jaana ei sinne mahtunut.
– Ajattelin, että hitto, tänne olen kuitenkin päässyt, joten miksi en kävisi kokeilemassa sitä salihommaa, Jaana muistelee nauraen.
Se oli kerrasta menoa. Vaikka treenaaminen oli aluksi haparoivaa, huomasi Jaana viihtyvänsä paremmin omissa oloissaan kuin joukkuelajien tiimellyksessä.
Jaanan tekniikka kehittyi nopeasti ja kunto sitä myöten. Salitreenin jälkeen olo oli mahtava.
– Siitä tuli vaan yksinkertaisesti niin hyvä olo ja vahva olo kehoon, kun huomasin, että jaksan koko ajan enemmän. Vaikka tuolloin minulla ei ollut mitään hajua ruokavaliosta.
Ruokavalio rakennettu tuttujen ohjeiden varaan
Positiiviset muutokset kehossa saivat Jaanan pian tietoisemmaksi ruokavalion merkityksestä hyvinvoinnille ja ulkonäölle.
Jaana kertoo syövänsä paljon – niin paljon, että liki parimetrinen puoliso on kummissaan – mutta terveellisesti. Hän ei tuijota kaloreita tai mittoja, vaan tarkastelee ruokavaliotaan kokonaisuutena. Joskus tosin joutuu hieman laskemaan, sillä treenaavana kasvissyöjänä Jaana haluaa pitää huolta proteiininsaannistaan. Valkuaisaineita hän lappaa lautaselleen esimerkiksi linssien, kikherneiden ja raejuuston muodossa.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Paljon treenaava Jaana syö paljon ja noudattaa lautasmallia. Kuva: Jaana Leino.Jaana Leino
Jaana ei näe mitään pahaa perunassa, pastassa tai leivässä. Hän paljastaa haukkaavansa iltaisin hiilihydraattipitoisen iltapalan, jonka jälkeen ”nukuttaa kuin pikkuvauvaa”.
– Lautasmallia parjataan turhaa, siinä on kaikki hyvät elementit, Jaana toteaa.
Jaana muistaa myös herkutella – kohtuuden rajoissa. Hän noudattaa tunnettua nyrkkisääntöä, jonka mukaan, kun 80 prosenttia ruokavaliosta on perusterveellistä, 20 prosenttia saa olla vähän epäterveellisempää. Tosin herkuttelupäivät tuntuvat terveystietoisen naisen olossa seuraavana päivänä.
– En ole alkoholia käyttänyt viiteen vuoteen, mutta yhden herkkupäivän jälkeen huomaa kontrastin, jota voisi verrata sokerikrapulaan. Että hyi hitsi, miten tunkkainen olo. Mutta siihenkin varmaan voi turtua.
Tavoitteena kehitys – mutta ei liian tiukkapipoisesti
"Haluan kehittää kehoani tiettyyn suuntaan, mutta en liian tiukkapipoisesti", Jaana sanoo. Kuva: Jaana Lehto.Jaana Leino
Jaana on nyt treenannut kolme vuotta itse kehittelemiensä saliohjeiden ja tietynlaisen ruokavaliorungon mukaisesti. Tavallisesti hän treenaa salilla neljä kertaa viikossa ja käy vielä päälle juoksemassa. Jaana huolehtii säännöllisestä ruokarytmistä ja syö 5–6 kertaa päivässä.
– Haluan kehittää kehoani tiettyyn suuntaan, mutta en liian tiukkapipoisesti. Kokonaisvaltainen hyvä olo ja stressaamaton elämäntapa merkitsevät enemmän.
Jaanalle muuttunut peilikuva on tuonut, ja tuo edelleen, itsevarmuutta ja hyvää oloa, mutta terveelliset elämäntavat näkyvät myös arjen jaksamisessa. Viidentoista kilon koiranruokasäkit ja kauppakassit jaksaa kantaa helposti, eikä koiran juoksun tahdissa pysyminen tuota ongelmia.
– Minua motivoi yksinkertaisesti se olo ja se tunne, että olen kykeneväinen.
Jaksamista lisää levosta huolehtiminen. Jaana pyrkii menemään nukkumaan arkisin iltakymmenen aikoihin – tosin aina tavoite ei toteudu. Mikäli seuraavana päivänä väsyttää, siirtää Jaana treenin toiseen päivään.
– Täytyy kuunnella omaa vointia kokonaisvaltaisesti, hän muistuttaa.
Kun harrastuksesta nauttii, sen pariin haluaa palata
Jaana käy salilla yleensä neljä kertaa viikossa. Kuva: Jaana Leino.Jaana Leino
Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy ja kuuluu. Tiukassa kunnossa oleva Jaana jaksaa nauraa ja tsempata muita.
– Kannustan ihmisiä oikeasti miettimään omaa tilannettaan, jos on nuutunut tai väsynyt olo. Hyvinvointi ei ole tähtitiedettä.
Jaana ohjeistaa syömään suunnilleen lautasmallin mukaisesti – turhaan stressaamatta –, herkuttelemaan kohtuullisesti sekä pitämään huolta riittävästi liikunnasta ja levosta.
Eikä kaikkien tarvitse salille tai juoksulenkille mennä, kunhan lisää arkeensa aktiivisuutta. Kevät kolkuttelee ovella ja on otollinen aika alkaa kulkea työmatkat esimerkiksi kävellen tai pyörällä. Tärkeintä on, että löytää mieleisen lajinsa.
– Oli se sitten kuviokellunta tai tanssiharrastus, kun siitä nauttii, motivaatiokin pysyy yllä.
Seuraavat kymmenen vuotta eivät pelota
Jaana löysi oman lajinsa sattumalta. Nyt hän pitää kuntosaliharrastuksen kautta omaksumiaan elämäntapoja satsauksena tulevaisuuteen, joka pienentää esimerkiksi riskiä iän ja ylipainon mukana tuomiin sairauksiin.
Seuraavat kymmenen vuotta eivät hirvitä Jaanaa yhtään. Hän tapasi vastikään salilla vanhemman rouvan. Naiset alkoivat keskustella ja pian kävi ilmi, että rouva oli 70-vuotias.
– Ällistyin, enkä voinut uskoa sitä, miten voi olla niin pirtsakka ja hyvinvoivan näköinen. Siinä konkretisoitui, että hän on 70 ja näyttää korkeintaan 60-vuotiaalta, Jaana muistelee kohtaamista.
– Kun jatkan tulevaisuudessakin näillä elintavoilla, ei minulla ole mitään hätää.
