Henkiä, kuolleita sukulaisia, koputuksia tyhjästä... Kysyimme lukijoiltamme, mitä yliluonnollista he ovat kokeneet. Lue tarinat!
"Ennen äitini siunaustilaisuutta veljeni otti kuvan arkusta. Ketään ei ollut arkun lähituntumassa. Kun katsoimme kuvaa illalla, äitini oli kumartuneena arkun oikealla puolella, jalkopäässä."
– Lukijan tarina
"Läheiseni kuoleman jälkeen hän kävi hakkaamassa kovaa ovellemme, eikä ovella kuitenkaan näkynyt ketään."
– Lukijan tarina
"Istuin kissan kanssa iltaa noin kaksi kuukautta avomieheni kuoleman jälkeen. Äkkiä kissan karvat pörhistyivät ja nojatuoliin alkoi piirtyä mieheni, sellaisena kuin hän oli terveenä, ilkikurinen virnistys naamallaan, toinen jalka toisen päällä ja tupakka huulessa. Hän oli siinä vain hetken ja alkoi haihtua, häviten kokonaan. Mietin jälkeenpäin, että oliko se vain oman pääkoppani harhanäky, ihminen kun näkee, mitä luulee näkevänsä. Vaan onko kissallanikin samanlaisia kuvitelmia?"
– Lukijan tarina
"Olen nähnyt kuolleen veljeni valoilmiönä."
– Lukijan tarina
"Olen keskustellut edesmenneen mummoni kanssa unissa useampaan kertaan. Toisinaan on myös tunne, että olen ollut jossain paikassa ennen tai jokin asia on tapahtunut jo aiemmin, vaikka näin ei olisi."
– Lukijan tarina
"Mummoni kuolinhetkellä leijuin pari senttiä sänkyni yläpuolella ja ristissä olleet käteni irtosivat. Seuraavana päivänä kysyin setäni vaimolta, mihin aikaan se tapahtui, ja aika täsmäsi. Kerran lukiessani Raamattua tunsin, että takanani on jokin kirkas valo, ja minun oli erityisen hyvä olla sillä hetkellä. "
– Lukijan tarina
"Yksi hyvistä ystävistäni jätti tämän maailman samana päivänä kun poikani täytti 15 vuotta, seuraava päivänä miesystävänsä kävi sen kertomassa. Sen iltapäivän tunsin hyvin selvästi eri tavoin edesmenneen ystävättäreni läsnäolon."
– Lukijan tarina
"Kun isäni kuoli, kuulin illalla ovikellon soivan. Menin avaamaan, ja siellä ei ollut ketään. Sama tapahtui vuonna 2001, kun olin yksin Roomassa viikon. Hotellissa, jossa ei ollut muita suomalaisia. Sain huoneeni puolen päivän aikoihin. Puoli kahdelta ovelle koputettiin, ja siellä oli huonepalvelu, joka tarkisti, että minulla on kaikki tarpeellinen. Puoli kolmen aikaan ovelle koputettiin, ja mietin, että kukahan siellä mahtaa olla, koska en tunne täältä ketään. Avasin oven, ja käytävä oli tyhjä. Myöhemmin kuulin, että kummisetäni oli kuollut täällä Suomessa puoli kolmen aikaan. Olen aina uskonut nk. yliluonnollisiin asioihin. Ihmisellä on hyvin rajallinen käsitys elämästä."
– Lukijan tarina
Uskotko yliluonnolliseen -kysely