Digielämä jatkuu, vaikka itse olisit kuollut. Osa internetiin laittamistasi tiedoista ja omaisuudesta jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Esimerkiksi se, mihin vastaanottamasi sähköpostit joutuvat kuoltuasi, vaihtelee palveluntarjoajan mukaan.
Huoli ihmisten tietoisuudesta ja taidoista käyttää internetiä sai Aalto-yliopiston opiskelija Pii Paappasen tutkimaan kuolemaa digitaalisessa yhteiskunnassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, mitä käyttäjät haluaisivat verkkopalveluihinsa tallentamalleen digitaaliselle sisällölle tapahtuvan. Opinnäytetyö antaa käyttäjille myös suosituksia siihen, kuinka he voivat varmistaa tiedon säilymisen omaisilla tai sen katoamisen heidän kuoltuaan. Vastavuoroisesti opinnäytetyön tarkoitus on antaa palveluntarjoajille suosituksia siihen, miten he voisivat käsitellä kuolleiden käyttäjiensä tunnuksia.
Suomessa sähköpostikäytännöt vaihtelevat
– Esimerkiksi Luukku-sähköposti ei päästä omaisia katsomaan kuolleen henkilön sähköposteja. Siihen liittyy myös Suomen lainsäädäntö, eli sähköposti on rinnastettavissa perinteiseen kirjesalaisuuteen, kertoo Pii Paappanen.
Facebookin kohdalla kuolleen ihmisen tili voidaan omaisen pyynnöstä poistaa kokonaan tai se voidaan muuttaa muistosivuksi.
– Siihen vaaditaan todistus henkilön kuolemasta. Sen jälkeen sivu poistetaan tai muutetaan yksityiseksi muistosivuksi, johon vain jo valmiit vainajan ystävät pääsevät kirjoittamaan muistokirjoituksia. Näin toimii myös suomalainen IRC-galleria.
Kuka perii valokuvasi ja omaisuutesi?
Paappanen kertoo, että esimerkiksi Flickr-kuvapalvelu ei anna omaisille pääsyä kuolleen omaisen valokuviin. Näin valokuvia, jotka vainaja on tallentanut ja jakanut kuvapalveluun, ei saada pois internetistä. Myöskään kuvia, jotka on tallennettu palveluun yksityisinä kuvina, ei saada omaisille talteen.
Suomalaiset RAY ja Veikkaus, joiden käyttötileillä voi olla myös rahallista arvoa, vertaavat tietojaan Väestörekisterikeskuksen kanssa. Ihmisen kuoltua henkilön rahat tallennetaan vainajan pankkitilille.
Ongelmaksi voivat Paappasen mukaan koitua esimerkiksi ulkomaalaiset pokerisivustot, joihin ei Suomen lain koura yllä. Pelaajan pelitilille on saattanut tallentua jopa kymmeniä tuhansia euroja, mutta niiden palauttaminen omaisille voi osoittautua vaikeaksi. Omainen ei välttämättä yksinkertaisesti tiedä, että vainajalla on ollut pokerisivustolla pelitili.
Jäätkö internetiin ikuisuuksiksi?
On joitakin palveluja, joihin tallennetut tiedot eivät katoa koskaan. Paappasen mukaan näitä ovat esimerkiksi suomalainen vuodatus.net. Ennemmin tai myöhemmin useimpiin palveluihin tallennetut tiedot kuitenkin katoavat. Suurin osa palveluista määrittelee käyttöehdoissaan määräajan, johon mennessä käyttämätön tunnus ja sen sisältö poistetaan palvelusta. Näin voi käydä esimerkiksi vanhan sähköpostitilin kohdalla, johon ei ole kirjauduttu kahteen vuoteen.
Maailmalta löytyy jo muutamia yrityksiä, jotka ovat keskittyneet digitaalisen testamentin täytäntöönpanoon. Suomessa yrityksiä ei vielä ole. Oman materiaalinsa voi myös testamentata epävirallisella tavalla.
– Jotkut ovat kirjoittaneet valmiiksi salasanalistan, jonka ovat pitäneet turvallisessa tallessa. Näin omaiset ovat päässeet myöhemmin käsiksi kuolleen henkilön tileihin.
Käytäntö ei ole yleisesti hyväksytty, sillä useat palveluntarjoajat kieltävät salasanan toimittamisen kolmannelle osapuolelle.
Ihmisten internetkäyttäytyminen vaihtelee iän mukaan. Paappasen mukaan nuoremmat ihmiset saattavat laittaa internetiin ainoan versionsa esimerkiksi valokuvistaan tai muusta materiaalistaan. Vanhemmat ihmiset valikoivat tarkemmin, mitä tietoja internetiin laittavat. He myös säilyttävät kopion laittamastaan materiaalista.
Herättääkö ajatuksia? Vastaa kysymyksiin ja kerro, mikä mietityttää kuoleman jälkeisessä elämässä!
Kysely on osa Pii Paappasen opinnäytetyötä, se vie vain hetken ja toteutetaan anonyyminä.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer