Kun lapsi on erityisherkkä, kovistelu ja huutaminen eivät auta: "Tässä tullaan tosi tärkeään asiaan, jota herkät lapset varsinkin opettavat aikuisille..."

"Koen, että esimerkiksi äiti ei ole kyennyt riittävästi ymmärtämään minua, vaan tarpeeni ovat menneet ohi. Hänen viestinsä on ollut, että hänkin on ollut nuorena herkkä, mutta on oppinut elämän aikana kovettamaan itsensä ja tällä tavoin hän on yrittänyt tsempata minua eteenpäin."

Heli Heiskasen kirjassa kerrottu kokemus on harmittavan tuttu. Pakko reippauteen, pinnistelyyn ja ainaiseen jaksamiseen saattaa tulla perheessä perintönä aiemmilta sukupolvilta.

– Herkkyys ei ole perinteisesti kovin arvostettu aihe yhteiskunnassa. Yleinen arvomaailma painottaa enemmän tehokkuutta, jatkuvaa muutosta ja suorittamista, asioita, jotka erityisen herkille lapsille ja aikuisille eivät sovi, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Heiskanen kuvailee.

– Herkkyyteen edelleenkin suhtaudutaan niin, että se on jotakin, joka pitää peittää, josta täytyisi karaistua tai josta huolimatta täytyisi pystyä osallistumaan suorittavaan elämäntapaan.

Lue myös: Rehtori kertoo, millaiset oppilaat nukkuvat vähiten – "Kotiin vasta kello 10 jälkeen illalla"

Erityisherkkyyttä ei tarvitse korjata tai hoitaa: "Kysymys on normaalista piirteestä"

Noin viidesosalla ihmisistä on tavanomaista herkempi hermojärjestelmä. Se ilmenee esimerkiksi tunne- ja aistiherkkyytenä. He ovat synnynnäisesti erityisherkkiä.

Vaikka erityistä herkkyyttä voi sisältyä myös esimerkiksi autismin kirjon tiloihin ja erilaisiin aistiyliherkkyyksiin, erityisherkkyys itsessään ei ole diagnoosi – se on yksinkertaisesti ihmisen ominaisuus, joka näkyy jo lapsuudessa.

– Kysymys on normaalista piirteestä. Sitä ei pidä yrittää korjata eikä sitä tarvitse sinänsä hoitaa. On tärkeää, että osaa ottaa sen huomioon arjessa, jolloin herkkyyden parhaat puolet pääsevät esille, Heiskanen sanoo.

Aiemmin Heiskanen on julkaissut kaksi kirjaa erityisherkkyydestä. Teos Erityisherkän lapsen kanssa (Minerva, 2022) on ensimmäinen suomalainen tietokirja lasten erityisherkkyydestä. Sellainen saatiin vasta nyt – vuonna 2022.

– Herkkiä ihmisiä on ollut aina, mutta kyllähän nykypäivän elämän malli ja elämäntapa on huomattavasti kuormittavampi monella tavalla aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Se on varmasti nostanut herkkyyden esille ja pintaan. Siitä pitää puhua, koska herkimmät ihmiset eivät kukoista tässä nykypäivän hektisessä kulttuurissa: on internet, tietotulva, jatkuva muutos. Arjessa on niin valtavasti kuormitustekijöitä.

Lue myös: Erityisherkkä kuormittuu helposti töissä – kannattaako esimieheltä pyytää apua?

Lapsen herkkyys voi tuntua jopa ärsyttävältä

Heiskanen ajattelee, että herkkyys, sekä lapsen että aikuisen, voisi olla valtavan suuri voimavara. Kaikki eivät kuitenkaan vieläkään ajattele samoin.

Herkkyydestä saatetaan puhua kielteisesti, halventaen; herkästi itkevä lapsi on "itkupilli" ja ujo lapsi saatetaan nähdä nyhverönä, joka "ei pärjää" maailmassa.

Erityisherkkä lapsi saattaa huomata pienimmänkin oudon hajun esimerkiksi ruoassa ja onkin tarkka makujen ja vaatemateriaalien suhteen; vaate voi lapsesta tuntua pahalta päällä, vaikka vanhempi ei löytäisi vaatteesta varsinaista vikaa. Lapsi voi myös haluta vaihtaa vaatteet aina, jos niihin menee esimerkiksi hiekkaa tai ne kastuvat.

Mikäli vanhempi itse ei ole erityisherkkä, persoonat saattavat törmäillä. Äiti tai isä on saattanut itsekin lapsena oppia, ettei tunteita saa näyttää. Silloin lapsen herkkyys saattaa tuntua ärsyttävältä, jopa ahdistavalta.

– On tärkeää ymmärtää, että herkkä provosoituminen tai liian herkkä loukkaantuminen ja ärsyyntyminen eivät ole erityisherkkyyttä, se ei ole sama asia, Heiskanen sanoo.

– On todellinen fakta, että herkimmät ihmiset kokevat asiat, aistimukset, tunnekuormituksen, sosiaaliset tilanteet huomattavasti voimakkaammin. Ne kuormittavat enemmän, ja silloin tarvitaan niiden asioiden huomioimista. Se vaikuttaa jaksamiseen, hyvinvointiin, keskittymiseen, moneen asiaan.

Vanhempi saattaa kuitenkin vähätellä, jopa arvostella lasta, kun tämä ei toimi hänen mielestään oikein. Arvosteleminen ei kuitenkaan muuta tai "korjaa" lapsen toimintaa – sen sijaan lapsi voi oppia hylkäämään aidon itsensä.

Vanhempaa miellyttääkseen erityisherkkä lapsi saattaa pakottautua reippaaksi suorittajaksi, jolle arki on lähinnä selviytymistä. Vanhemman satuttavat sanat painuvat syvälle mieleen. "Voin yhä kuulla korvissani isäni sanovan minulle: puhu kunnolla, puhu ääneen, puhu kuuluvalla äänellä, olet kummallinen", muistelee eräs Heiskasen kirjassa tarinaansa kertova henkilö.

Erityisherkkyyden tunnistaminen yleensä "erittäin suuri helpotus"

Vaikka tietoisuus erityisherkkyydestä onkin viime vuosina lisääntynyt, moni ei ymmärrä tai tunnista sitä itsessään tai lapsessaan. Ihminen voikin elää pitkään olettaen, että hänessä vain on jotakin vikaa.

– Moni kamppailee huonommuuden tunteiden, erilaisuuden kokemuksen ja jaksamisongelmien kanssa ymmärtämättä, mistä on kyse. Erityisherkkyyden tunnistamisen hetki ja siitä seuraava ymmärryksen syventyminen ovat yleensä erittäin suuri helpotus ihmiselle, Heiskanen sanoo.

Katso myös: Saako lasta laittaa jäähylle? Paljonko lapsen pitäisi saada selata puhelintaan? Supernanny vastaa! Juttu jatkuu videon alla.

Nykymaailma on täynnä täytettä kaikille aisteille. Tarjolla on piipahduksia ja kilahduksia, välkettä, sosiaalisia, vaihtuvia tilanteita aamusta myöhään yöhön. Jo alakouluikäisenä pitäisi jaksaa ja yrittää, venyä ensin kouluun, sitten kerhoon ja harrastuksiin.

 – Aisti- ja tunnekuormitus vaikuttavat herkkään lapseen paljon syvemmin, voimakkaammin ja kokonaisvaltaisemmin. Nykypäivän elämässä on varsinkin tunnekuormitusta, sosiaalisia kohtaamisia ja paljon maailmaa järkyttäviä asioita, jotka koskettavat jokaista ihmistä ja yhteisöä. Tästä kaikesta tulee valtava kuormitusmäärä, Heiskanen sanoo.

Kun päälle kauhotaan jatkuvalla syötöllä kaikkea, voi luontainen herkkyys kääntyä kantajaansa vastaan. Silloin tarkkaavaisesta ja empaattisesta lapsesta tuleekin stressaantunut, väsynyt ja ylivirittynyt.

– Tunneherkkyys, empatian ja eläytymisen kyky, jotka ovat herkkyydessä vahvuuksia, voivatkin kääntyä rasitteeksi. Voimakkaat tunteet tulevat esiin tunteiden heilahteluna, pelot, ahdistus ja huolestuminen maailman tilanteesta korostuvat, Heiskanen kuvaa.

Lue myös: Erityisherkkä reagoi ärsykkeisiin voimakkaammin – "muotidiagnoosia" ei pidä sekoittaa arkuuteen: "Voi johtaa uupumukseen tai ylivireyteen"

Kaikissa ihmisissä on herkkyyttä – herkkyys on ihmisyyteen kuuluva inhimillinen piirre. Joillakin sitä kuitenkin on huomattavasti enemmän ja laajemmin kuin toisilla.

– Jokaisella ihmisellä on jaksamisen rajat, ja herkimmillä ihmisillä ne ovat usein eri kohdassa kuin muilla. Vanhemman ja lapsen luonne-erot ovat sekä haaste että mahdollisuus. Vanhemman on osattava irtautua samanlaisuuden oletuksesta ja odotuksesta omaa lastaan kohtaan, Heiskanen sanoo.

"Tässä tullaan tosi tärkeään asiaan, jota herkät lapset varsinkin opettavat aikuisille..."

Ihmisyyteen kuuluu usein taipumus olettaa, että muut kokevat kaiken samalla tavalla kuin itse. Vauvaansa sylissään heijaava vanhempi saattaa tahtomattaankin kuvitella, mitä ja millainen hänen lapsestaan tulee ja mitä hän kokee. Totuus voi olla aivan erilainen.

– Vanhemmalta tarvitaan uteliasta, avointa mieltä koittaa eläytyä lapsen kokemukseen ja näkökulmaan, jotta lapsi saisi itselleen mahdollisimman sopivat olosuhteet ja kohtelun, ja voisi tuoda oman aidon luonteensa, herkkyytensä ja lahjansa esille, Heiskanen sanoo.

Katso myös: Vuonna 2000 Ainosta tuli pienen tyttövauvan äiti. Hän oli tuolloin 17-vuotias – "en ajattele, että olisin jäänyt jostakin paitsi".  Juttu jatkuu videon alla.

Kun lapsi ei olekaan sellainen kuin vanhemmat olettivat, vanhempikin joutuu kasvamaan ja kehittymään. Herkkä lapsi voi näyttäytyä arkana; hän saattaa säikähtää helposti, ei pidä meluisista tiloista tai isoista yllätyksistä.

Kaverin synttäreillä lapsi saattaakin haluta ensin seurata juhlaa sivusta äidin kainalossa ja totuttautua tilanteeseen sen sijaan, että ryntäisi suin päin mukaan. Jos vanhempi itse on luonteeltaan räväkkä, kiusaus sanoa "mene nyt vaan sinne" saattaa kasvaa vastustamattoman suureksi.

– Tässä tullaan tosi tärkeään asiaan, jota herkät lapset varsinkin opettavat aikuisille: heitä ei voi pakottamalla ja painostamalla muuttaa tai ohjata. Toki voi tehdä niin, mutta sillä voi rikkoa lapsen herkkyyttä ja jopa mieltä. Pakottaminen ei ole keino, vaan viisaampaa on oppia ymmärtämään lasta, hänen tarpeitaan, ja koittaa sitä kautta löytää ne juuri tälle lapselle sopivat ratkaisut, Heiskanen sanoo.

Perinteisesti on ajateltu, että lapsena täytyisi reippaasti uskaltaa: maista vaan, mene vaan, kokeile vaan! Jos lapsi ei haluakaan heti kokeilla uutta, vanhempi saattaa turhautua.

– Kysymyshän ei ole mustavalkoinen, että aina pitäisi myötäillä kaikkia lapsen haluja, tarpeita ja tuntemuksia. Mutta ei myöskään pidä pakottaa johonkin, mikä ei lapselle tule luonnostaan tai on liian vaikeaa. Eli kyse on välimaastosta ja tasapainon löytämisestä myötäilyn ja kannustamisen välille, Heiskanen kuvailee.

Joskus on pakko mennä epämukavuusalueelle

Pakottamalla lapsen oma luonne voi murtua. Käskyttämisen sijaan tärkeää olisi kunnioittaa lapsen toiveita ja tarpeita ja antaa hänen mahdollisuuksien mukaan toteuttaa niitä. Toisaalta joskus on pakko mennä myös epämukavuusalueelle ja suostua muutoksiin – muutenhan lapsi ei koskaan voisi esimerkiksi aloittaa koulunkäyntiä.

– Ei saa myöskään välttää vaikeita tai uusia tilanteita, jos ne ovat hyödyllisiä asioita tai taitoja, joita lapsi oikeasti tarvitsee elämässään, Heiskanen korostaa.

Uutta kannattaakin herkän lapsen kanssa kokeilla asteittain tottuen.

– Herkän lapsen kohdalla korostuu tapa, jolla vaikeisiin asioihin kannustetaan. Se kannattaa tehdä riittävän pehmeästi ja asteittain, jotta lapsi kokee turvallisuutta ja itseluottamuksensa vahvistuvan selviytymisen kautta, eikä niin, että hän kokee, että hänet on nyt pakotettu ja painostettu johonkin, mikä tuntuu ylivoimaiselta. Se voi lisätä ahdistusta ja pelkoa ja heikentää itsetuntoa, jolloin tulevat tilanteet vaikeutuvat, Heiskanen sanoo.

Katso myös: Riidoilta ei voi välttyä, mutta saavatko lapset kuulla vanhempien riitoja? Onko siitä haittaa? Asiantuntija ottaa kantaa. Juttu jatkuu videon alla.

Erityisherkkyys säilyy koko elämän

Jos vanhempi haluaa ymmärtää lastaan, pikkuhiljaa hän voi oppia lukemaan tätä ilman sanojakin. Kun kasvatus on ymmärtävää ja tukevaa, kaikkien elämä helpottuu.

– Jos ajattelee herkkää lasta, joka on vaikka koulupäivän jälkeen aivan väsynyt ja kiukkuinen, hän tarvitsisi lepohetken. Sitten painostetaankin tekemään läksyt ja menemään harrastuksiin eikä lepohetkeä saa. Perheellä voi olla tosi hankala loppupäivä, kun lapsi on väsynyt, kiukkuinen ja illalla ahdistukset ja huolet voivat korostua, jos lapsi ei ole saanut toteuttaa luonnollista levon ja palautumisen tarvetta.

Eikä pakottaminen tai huutaminen poista lapsen herkkyyttä – erityisherkkyys on pysyvä ominaisuus.

– Se on synnynnäistä ja säilyy koko elämän. Ilmenemisessä voi olla paljonkin vaihtelua elämän varrella. Pieni lapsi kokee herkkyyden aika paljaana, sitten ympäristön suhtautuminen alkaa vaikuttaa häneen ja vähitellen myös omat, tietoiset ja tiedostamattomat valinnat, Heiskanen kuvaa.

Jos vanhempi yrittää kitkeä herkkyyden lapsestaan, saattaa hän samalla vahingoittaa suhdettaan tähän. Käytännössä moni herkkä päätyy suojaamaan sisintään rakentelemalla erilaisia suojakuoria. 

Lue myös: Noora, 23, näyttää äidiltään, jota ei muista – 8 vuoden harkinnan jälkeen hän aikoo nyt etsiä tämän: "Voisimme olla hyviä ystäviä"

"Jos ihminen ei ole tullut omana aitona, herkkänä itsenään nähdyksi..."

Herkkä lapsi saattaa ottaa käyttöön erilaisia rooleja ja käyttäytymismalleja. Niiden avulla hän kenties saattaa saada ympäristöltä arvostusta ja hyväksyntää, muttei toisaalta ei koskaan tule nähdyksi omana itsenään.

–  Jos ihminen ei ole tullut omana aitona, herkkänä itsenään nähdyksi, hän usein opettelee peittämään ja muuttamaan itseään. Myöhemmin elämässä turhia suojakuoria voi purkaa, jolloin sieltä tulee enemmän oma, aito itse esille. Aikuisena ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä, siihen, millä tavalla elää. Silloin pystyy itse tukemaan omaa herkkyyttään, Heiskanen sanoo.

Psykologin työssään Heiskanen on vuodesta 2003 alkaen auttanut yli kymmentä tuhatta ihmistä koulutuksissa ja vastaanotolla. Suurin osa asiakkaista on herkkiä ihmisiä. Oman herkkyyden näkeminen ja ymmärtäminen on valtavan koskettava ja korjaava kokemus.

– Silloin ymmärtää omaa elämää ihan uudella tavalla. Moni kuvaa, että taakka putoaa harteilta, kun ymmärtää, miksi on kokenut asioita tietyllä tavalla. Jos ei tunnista omaa tai lapsen herkkyyttä tai ymmärrä sitä, saattaa kokea sen rasitteeksi tai ihmetellä, miksi tietyt asiat eivät onnistu samalla tavalla kuin vaikkapa naapurilla, joka oravanpyöräelämässä näyttää hyvin pärjäävän ja olevan tyytyväinen, Heiskanen kuvailee.

Kun uskaltaa lopulta päästää irti rajoittavista suojakuoristaan, elämä voi muuttua totaalisesti.

– Herkälle ihmiselle on olennaista löytää omannäköinen elämäntapa. Se edellyttää, että pystyy jollain tavalla säätelemään oman arkensa sisältöjä niin, ettei joudu ylikuormittavan elämäntapaan, koska se on yksi pahimpia vihollisia herkkyydelle, Heiskanne sanoo.

– Omaan hyvinvointiin ja itsetuntemukseen kannattaa panostaa. On todella rentouttavaa, vapauttavaa ja toisinaan jopa ihmeellistä kokea ja huomata, että voikin olla juuri sellainen kuin on!

Lue myös: Elina halasi miestään ja havahtui pienen poikansa ilmeeseen – muistuttaa nyt muita pariskuntia tärkeästä asiasta: "Meillä se jäi huomaamatta pois"

Lue myös: Meri itki peloissaan syliä, mutta äiti ei tullut – tuhoava äitiys on edelleen tabu: "Lapset ovat uskollisia vanhemmilleen"

Katso myös: Sivullinen huomasi ravintolassa 3 äitiä ja 21 lasta – yllätti ihanalla tavalla!

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Lähde Heli Heiskanen: Erityisherkän lapsen kanssa (Minerva, 2022)