Nokian ilmoitus kännykkämarkkinoille palaamisesta on saanut aikaan positiivista pöhinää suomalaisella teknologiakentällä.
Tästä innostuneena kyselimme ihmisiltä heidän ensimmäisiä kännykkämuistojaan - ajalta jolloin kännykät olivat yksinomaan puhelimia. Ja kyllähän kännykät käyttäjissään ajatuksia ja muistoja herättävätkin:
-Vastustin aluksi matkapuhelimia. Sitten tajusin, että puhelin taskussa vapauttaa minut hiihtämään keväthangille sen sijaan, että odottaisin työpuhelua pöydän ääressä. Ensimmäiseen puhelimeeni hankin hauskan musta-valkopilkullisen dalmatilaiskuoren. Nainen, 47.
-Rakkain Nokia-muistoni liittyy ns. simpukkamalliin. Tuli jotenkin tärkeä olo, kun läpsäytteli puhelinta auki ja kiinni. Nainen, 35.
-Ensimmäinen kännykkämuisto on vuodelta 1995, kun isäni hankki kännykän. Malli oli joku Nokian iso 2110i (tehoakku, puujäljitelmäkuoret ja vyöklipsi :D).Kirjeenvaihto ystävän kanssa sai aivan uuden ulottuvuuden, kun nappasin isän puhelimen omaan huoneeseeni ja opettelin kirjoittamaan tekstiviestejä CAPSLOCK-MEININGILLÄ. Tiedä sitten miten komean laskun isä sai ”kirjeenvaihdostamme” :D”. Nainen, 30.
-Oman ensimmäisen puhelimen sain vuonna 2000. Malli oli supertrendikäs Nokian 5110 matopeleineen ja olin ensimmäinen luokallani, jolla oli puhelin. Sillä sitten pelattiin porukalla matopelejä välitunnilla . Muotia oli myös soitella ”pommeja” eli kerran hälyttäviä ärsytyspuheluja kavereille ja ihastuksille. Kännykkää piti tietenkin kantaa vyöklipseineen vyöllä, vaikka eihän sitä oikeasti puheluihin juuri koulupäivän aikana tarvinnut. Kuoretkin sai vaihdettua ja erilaisia logoja tilattua. Onneksi säilytin luurin, toimi nostalgiahittinä hyvin viime kesän ysärifestareilla. Nainen, 32.