Kommentti: Sébastien Ogier vei taas kerran mestaruuden – ja hyvä niin: Toyota otti Kalle Rovanperän kanssa tietoisen riskin, joka kostautui vielä tänä vuonna

Sébastien Ogier ansaitsee seitsemännen maailmanmestaruutensa ajettuaan virheettömän kauden, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.

Sen jälkeen, mitä Elfyn Evansille tapahtui kauden toiseksi viimeisenä päivänä, Ogierin seitsemäs mestaruus saattaa tuntua onnekkaalta, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä.

Kun 14 pisteen MM-johdossa ollut Evans teki lauantaina kauden ensimmäisen virheensä, Ogier oli juuri siellä, missä hänen pitikin olla – kilpailun kärjessä.

Lisäksi Ogier oli Evansin ulosajoon johtaneella, olosuhteiden puolesta rallin ylivoimaisesti vaikeimmalla pätkällä selkeästi nopein WRC-kuljettaja. Ei ihme, että 36-vuotias ranskalainen on voittanut vastaavista olosuhteista tunnetun Monte Carlo -rallin seitsemän kertaa urallaan.

Jos Evans teki kauden ensimmäisen virheensä lauantaina, Ogier oli virheetön läpi kauden sijoituttuaan kaikissa maaliin asti ajamissaan kilpailuissa neljän parhaan joukkoon. Kauden ainoa nollatulos tuli syyskuussa Turkissa hänestä itsestään riippumattomasta syystä, kun Toyotan moottori petti toiseksi viimeisellä erikoiskokeella kolmannelta sijalta.

On vaikea keksiä syytä sille, että näin tasaisen kauden jälkeen tullut mestaruus olisi jotain muuta kuin ansaittu.

Ja ehkä se on loppujen lopuksi vain hyvä, että Ogier voitti. Kyse ei ole siitä, ettei Evans olisi ansainnut mestaruutta, vaan siitä, ettei hän olisi ansainnut sitä, mitä mestaruudesta olisi seurannut.

Nimittäin varmaa on, että mikäli Evans olisi voittanut nyt mestaruuden, hänen yhteydessään olisi aina puhuttu mestarista, jonka mestaruus ei ole aivan yhtä arvokas kuin muiden – ainakin niin kauan, kunnes Evans voittaisi sen seuraavan.

Ogierin kohdalla tämä seitsemäs menee sujuvasti joukon jatkona. Se ei vaikuta hänen perintöönsä millään tavalla, olkoonkin, että se nosti hänet Juha Kankkusen rinnalle ainoaksi kuljettajaksi, joka on voittanut mestaruuden kolmella eri automerkillä. Ogier sanoi ennen kauden viimeistä osakilpailua itsekin, ettei pitäisi tätä mestaruutta yhtä suuressa arvossa kuin kuutta muuta.

Tynkäkaudella jossittelu on tietysti turhaa ja typerää, mutta ainoa, jonka kohdalla jossittelu on edes jossain määrin mielekästä, on Hyundaille siirtynyt vuoden 2019 maailmanmestari Ott Tänak. Olisiko virolainen ajanut kauden avauskisassa Monte Carlossa niin isolla riskillä, mikäli olisi tiennyt, että kauden aikana ajetaan vain seitsemän osakilpailua?

Tänak jäi Montessa nollille viime vuosien hurjimman ulosajon takia, mutta tämän jälkeen hän oli kuudessa viimeisessä kilpailussa sarjan kovin pisterohmu.

Entä jos?

Kauden kokonaiskuvaa tarkasteltaessa ei voi välttyä yhdeltä kismittävältä kysymykseltä.

Minkälainen show olisikaan saatu pystyyn, jos kausi olisi voitu viedä läpi normaalisti?

Citroënin vetäytymisen pelättiin näivettävän koko lajin – ja kyllähän se vähän niin tekikin, kun vain Toyota ja Hyundai taistelivat voitoista – mutta ainakin vielä tämän kauden osalta voi sanoa, että vielä mitä. Kahden tähtikuskeja vilisevän tallin yhteenotot tarjosivat nähtävää viikonlopusta toiseen.

M-Sport lähti kauteen haastajana mutta täynnä toivoa. Yksityisvoimin pyöritettävä talli kärsi kuitenkin koronakriisistä huomattavasti enemmän kuin kaksi tehtaan tukemaa jättiläistä, ja tämä vaikutti Esapekka Lapin ja Teemu Sunisen kilpailukykyyn kohtuuttomalla tavalla.

Toyota on ollut viime vuodet MM-sarjan nopein auto, mutta tällä kaudella se oli myös luotettavin. Hyundaille sattui teknisten vikojen vuoksi kaikkiaan neljä keskeytystä, Toyotalle vain yksi. Viime vuosina kiusanneet ongelmat on siis saatu Puuppolassa selätettyä, ja tämä on Hyundain kannalta pelottava tieto. Toki esimerkiksi Virossa nähtiin, ettei Toyota ole enää vauhdin puolesta niin ylivoimainen kuin ennen.

Kokemuksen voimaa

Toyotan luotettavuudesta huolimatta Hyundai vei nimiinsä toisen peräkkäisen valmistajien maailmanmestaruuden. Kun katsoo kuljettajien MM-pistetaulukkoa, jossa kaksi ensimmäistä sijaa meni Toyota-kuljettajille, tämä tuntuu entistä erikoisemmalta.

Syy löytyy siitä, missä Toyota otti tälle kaudelle tietoisen riskin ja missä Hyundai toimii täysin eri tavalla kuin kilpailijansa: kolmoskuljettajista.

Toyota pestasi Ogierin ja Evanin rinnalle nuoren Kalle Rovanperän, 20. Hyundai ajatti kyseisessä roolissa kolmea huomattavasti kokeneempaa rattimiestä: Sébastien Loebia, 46, Dani Sordoa, 37, ja Craig Breeniä, 30.

Rovanperä ajoi upean tulokaskauden, siitä ei ole kyse.

Hänen tärkein tavoitteensa oli saada tulevaisuutta silmällä pitäen kasaan mahdollisimman paljon ek-kilometrejä. Kalenterimuutosten takia tämä ei toteutunut toivotulla tavalla, mutta Rovanperän suoritusten puolesta kilometrejä kertyi lähes maksimimäärä; kauden ainoa isompi virhe tuli toiseksi viimeisessä osakilpailussa Sardiniassa.

Kohokohtina muistetaan kolmossija Ruotsista ja Ogierin ohittaminen Power stagen pohja-ajalla. Myös Virossa Rovanperä oli Power stagen nopein, mutta selittämättömästä syystä tullut rengasrikko pilasi mahdollisuudet taistella jopa koko kilpailun voitosta.

Pisteitä tuli seitsemästä kisasta kaikkiaan 80, ja kun tätä verrataan vaikkapa Jari-Matti Latvalan viime vuoden 13 kilpailusta saavuttamiin 94 pisteeseen, voi jälkiviisaana sanoa, että Toyota teki Rovanperän kohdalla hyvin perustellun valinnan.

Hyundain kolmoskuljettajat olivat kuitenkin tärkeissä paikoissa parempia kuin Rovanperä – niin kuin kokeneiden kuljettajien pitääkin. Valmistajien MM-sarjaan lasketaan kaikista ralleista vain kunkin tallin kahden parhaan kuljettajan tulos, joten mikäli kärkikuljettajat epäonnistuvat, kolmoskuljettajan rooli korostuu.

Rovanperä toi Toyotalle kauden mittaan 37 pistettä. Niistä Ruotsin rallin tuottamat 15 pistettä olivat periaatteessa turhia, sillä Rovanperä ohitti viimeisellä erikoiskokeella tallikaverinsa Ogierin, joka olisi tuonut nuo samat pisteet joka tapauksessa.

Hyundain kolmoskuljettajakolmikko toi tallilleen 83 pistettä, ja näistä 7 pistettä olivat sellaisia, jotka Hyundai olisi periaatteessa saanut muutenkin, jos kuljettajien keskinäinen järjestys olisi ollut toinen. Loeb, Sordo ja Breen astuivat kukin vuorollaan esiin, kun Tänak ja Neuville kompuroivat.

Hyundain kokoonpanoa ensi kaudelle ei vielä tiedetä. Toyota sen sijaan jatkaa Ogier–Evans–Rovanperä-kolmikolla, ja se on Rovanperän kokemuksen myötä jo ensi vuonna huomattavasti tätä kautta kokonaisvaltaisempi.

Monte Carlo -ralli on muuten määrä ajaa jo vajaan seitsemän viikon kuluttua.

Antaa tulla, 2021.

Kuljettajien tallille tuomat pisteet*

* Taulukossa on huomioitu vain Toyota- ja Hyundai-kuljettajat.