"Mitä hemmettiä" sekä joukko muita voimasanoilla ja aidolla ihmetyksellä höystettyjä huudahduksia kaikui toimituksessa. Kovimmalla äänentasolla kommentoin minä, sillä olin juuri saanut tv-jutun käsikirjoituksen valmiiksi ja lähetykseen oli enää reilu tunti aikaa.
Huolella rakennettu juttuni pohjautui siihen, että venäläistoimittaja Arkadi Babtshenko oli salamurhattu. Nyt hän kuitenkin seisoi Kiovassa lehdistön edessä ilmi elävänä.
Hienoa tässä oli tietysti se, että mies elää, mutta mitä Kiovassa oikein tapahtuu ja miten sen selittäisi katsojille?
Käsikirjoitus oli täynnä kysymysmerkkejä, mutta juttu syntyi ajallaan. Siinä lähinnä ihmeteltiin kuluneen vuorokauden tapahtumia ja todettiin, että Ukraina syyttää kaikesta Venäjää, joka puolestaan kiistää kaiken.
Jotain tuttua
Tämä on oikeastaan ollut karkeasti sanottuna jokaisen Ukrainan ja Venäjän kriisistä kertovan jutun käsikirjoitus. Vuorotellen toinen syyttää toista, joka kiistää kaiken ja syyttää takaisin.
Nytkään ei yksinkertaisesti voi kuin arvailla, mitä Babtshenkon tapauksessa todellisuudessa tapahtui ja kuka on agenttielokuvaa muistuttavien käänteiden takana. Ehkä jonain päivä saamme tietää.
Mutta jotain Kiovan tapahtumista voi varmasti päätellä: tilanne Ukrainan ja Venäjän välillä ei ole ainakaan selkenemään päin.
"Voi vain ihmetellä, mitä seuraavaksi"
Vuoden 2014 Krimin miehityksen jälkeen asiat ovat vyöryneet sellaisella vauhdilla eteenpäin, että mitä tahansa voi odottaa tapahtuvan. On ollut vihreitä miehiä, ukrainalaispellolle ammuttu matkustajakone, maanpäälliseksi helvetiksi kuvattuja taisteluita, murhattuja ihmisiä ja kaiken taustalla propagandakoneistot jylläävät voimalla.