Suomessa ei ole toista poliitikkoa, joka on syöksynyt niin korkealta näin alas.
Sellainen on nykyinen Paavo Väyrynen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Eeva Lehtimäki.
Kunniakas vetäytyminen ja tyylitaju eivät kuulu Väyrysen repertuaariin.
Tänään Väyrysen loputtomaan saagaan kirjoitettiin uusi luku, kun hän esitteli MV-julkaisun perustajan Ilja Janitskinin uutena ”tähtiehdokkaanaan” kevään eduskunta- ja eurovaaleissa.
Lue myös: "Yhteinen tavoitteemme on parantaa suhteita Venäjään" – Väyrystä ja Janitskinia yhdistävät Venäjä-suhteiden parantaminen ja Nato-jäsenyyden vastustaminen
Väyrysen ”löytö” on tuomittu viime syksynä käräjäoikeudessa yhteensä 16 rikoksesta vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen muun muassa MV:ssä julkaistujen rasististen ja loukkaavien kirjoitusten takia. Listalla on kunnianloukkauksia, kiihottamista kansanryhmää vastaan ja tekijänoikeusrikoksia.
Onko Väyrynen näin julkisuudenkipeä?
Janitskin on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen, mutta on käytännössä suorittanut rangaistuksensa tutkintavankeudessa ja kotiarestissa. Siitä huolimatta jo Janitskinin ehdokkuus on konkaripoliitikolta rimanalitus ja parlamentarismin halveksuntaa. Onko Väyrynen näin julkisuuden kipeä, että mikä vain kelpaa, jotta hän itse pysyy otsikoissa?
Aiemmin tammikuussa eduskuntaan palannut Väyrynen ilmoitti vetäytyvänsä eduskunnan kyselytunneilta, kun televisioaikaa ei ole herunut. Väyrynen kertoi aloittavansa omat kyselytuntinsa eri puolilla maata. Samalla hän joutui noloon tilanteeseen, kun Seitsemän tähden -liikkeen listoille pyrki koijariehdokas Börje Börgelsson.
Lue myös: Kommentti: Börje Börgelsson on ehkä löytynyt
Väyrynen tuntuu irtaantuneen todellisuudesta johonkin fiktiiviseen politiikan Kummeli-tilaan, jota on vain ja ainoastaan surullista seurata.
Pitkä ura haalistuu nykymenon rinnalla
Paavo Väyrysen poliittinen ura ja pitkä historia olisi nostettavissa merkittävien valtiomiesten ja -naisten harvalukuiseen joukkoon Suomessa.
Hän on vaikuttanut ja tehnyt politiikkaa omintakeisella tyylillään kansanedustajana, Keskustan puheenjohtajana, Keskustan kunniapuheenjohtajana, kuntapoliitikkona, europarlamentaarikkona, neljä kertaa presidenttiehdokkaana sekä moninkertaisena ministerinä. Näitä ansioita häneltä ei voi viedä.
Vuoden 2012 presidentinvaalien itseironinen Muki-Paavo on vain muisto ja selvästi hetkellinen hairahdus hänen urallaan, vaikka tuloksena oli kunniakas kolmas sija. Samalla Väyrynen teki palveluksen Keskustalle, kun edellisvuoden eduskuntavaaleissa katsomoon häipyneet kepulaiset palasivat takaisin kotipesään.
Rähinää ja uhriutumista
Väyrysen viime vuodet ovat olleet täynnä rähinää, nillitystä ja julkista uhriutumista. Hän on riitaantunut sekä Keskustan että perustamansa Kansalaispuolueen kanssa.
Riidankylvämisen ohella Väyrynen on myös taitava julkisuuden hyödyntäjä. Sekin on pakko myöntää.
Mittavan uransa lisäksi hän jättää poliittiseen historiaan käsitteet mediapeli, öykkäri, kyynärpäätaktikko, jalasmökkikohu, Vladimirov, poliittinen ajojahti, parlamenttipaikoilla pelailu, Dostojevskin tuotannon lukeminen viikonlopussa, väitöskirja Neuvostoliiton jatkuvuudesta, EU-jäsenyyden viivytyskeskustelu eduskunnassa, vaalimukit sekä ne lukuisat kerrat, kun Paavo on ollut oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Värikuvat vallan vuosista alkavat haalistua.
Kunniakas ura, kunniaton loppu.
Korjattu, Janitskin tuomittiin vankeuteen, ei ehdolliseen vankeuteen.