Luulen selvittäneeni Börje Börgelssonin tapauksen. Börje on ihan oikeasti olemassa, mutta ehdokkaaksi hän ei suinkaan ole halunnut, kirjoittaa toimittaja Alec Neihum.
Helsinkiläinen sisällöntuottaja Börje Börgelsson, jonka nimi tuo mieleen lähinnä Pulttibois-sketsit tai televisiosarja Pasilan, pomppasi viime viikolla esiin Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen ehdokaslistalta.
Talvipakkasten turruttamaa kansaa nauratti, varsinkin, kun puolueesta mentiin ilmoittamaan, että kyseessä on ihka oikea henkilö, johon oli oltu puhelimitsekin yhteydessä.
Sittemmin kävi ilmi, ettei Börgelssonia oltukaan jututettu.
Eduskuntaryhmän pääsihteeri Harri Lindell arvioi puolueen joutuneen pilan kohteeksi: joku oli täyttänyt ehdokkuushakemuksen ihan läpällä.
Se on hyvin todennäköistä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Börje Börgelssonilla on yhtymäkohta Paavo Väyrysen elämään ja tekoihin.
Jäljet johtavat väitöstilaisuuteen
Toimituksessa pohdittiin kohun kuohuessa, että Börje Börgelsson kuulostaa foneettisesti ihan oikealta nimeltä.
Sen oli pakko tarkoittaa jotain – jotain, joka liittyy Väyrysen poliittiseen menneisyyteen.
Suomalaisen politiikan ikuinen mies väitteli tohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 1988. Paljon porua herättänyt väitöskirja käsitteli Suomen ulkopolitiikkaa.
Väitöskirjan kustoksena toimi professori nimeltä Dag Börje Börjesson Anckar.
Väyrystä prässättiin neljä tuntia
Itse väitöstilaisuus oli aikanaan melkoinen mediatapahtuma.
Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen raportoi tilaisuudesta 8. lokakuuta 1988. Vastaväittäjä Harto Hakovirta hiillosti Väyrystä neljä tuntia, ja opinnäytteestä löytyi sata puutteellista kohtaa. Lopulta väitöskirja silti hyväksyttiin.
Kirjaan itseensä liitetään monenkirjavia tarinoita. Väyrynen esimerkiksi arvioi Neuvostoliiton säilyvän suurvaltana, mikä jälkikäteen on eittämättä huvittanut monia.
Kuka ehdokashakemuksen täytti?
Entä nyttemmin eläköitynyt Anckar? MTV Uutiset sai hänet kiinni puhelimitse. Hän ihmetteli tapausta kovasti, eikä osannut lainkaan sanoa, kuka kumma oli Börje Börgelssonina esiintynyt.
Ehkä kaiken takana on Väyryselle ilkikurinen kollega Åbo Akademin tiedepiireistä, ehkä tylsistynyt mutta näkemyksellinen trolli, joka hykertelee nyt jossakin päin Suomenniemeä.
Hauskalle talvi-Börjelle ovat toki naureskelleet naurismaan aidatkin. Koska kyseessä on Paavo Väyrynen, tapaus huvittaa kaikkia. Minkä tahansa muun puolueen yhteydessä ulvottaisiin kauhusta, tuskasta ja vähän vahingonilostakin.
Ihan syystä.
Vain vuosi presidentinvaalien nelossijasta
Hakemuksen takana voi olla ihan kuka vain. Hän jääköön tältä erää pieneksi ja aika lailla merkityksettömäksi osaksi suomalaista poliittista historiaa.
Väyrynen itse on sen sijaan viettänyt vuosikymmeniä maamme poliittisessa eturivissä. Hän on toiminut ministerinä kahdeksassa hallituksessa, kolmesti keskustan presidenttiehdokkaana ja on myös puoleen entinen kunniapuheenjohtaja.
Vielä tällä vuosikymmenellä Väyrynen on toiminut ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa paikka toisella kierroksella ei jäänyt kauas, ja vielä viime vuonna – korostan, viime vuonna – Väyrynen pesi presidentinvaaleissa niin keskustan Matti Vanhasen kuin SDP:n Tuula Haataisenkin.
Koirat haukkuvat – mitä tekee karavaani?
Tänä herran vuonna 2019 Väyrysen nimestä tulevat mieleen erikoiset pienpuoluekuviot ja täysin toivoton monen suunnan riitely.
Tapaus Börje Börgelsson on tässä sarjassa vain surkuhupaisan pikantti yksityiskohta.
Ainahan koirat ovat Väyryselle haukkuneet, mutta vielä muutamia vuosia sitten karavaani kulki jonkinlaista valtiomiesvauhtia.
Alamäki on ollut raju.