Historiantutkija Erkki Vettenniemi nostaa tiistaina Helsingissä julkaistussa Lahden ansa -pamfletissaan uudessa valossa keskustelun ytimeen hiihtoväen roolin skandaalimaisissa doping-tapahtumissa Lahden MM-hiihdoissa vuonna 2001.
Vettenniemen kriittisen ja asioita kärkevästi mutta kiihkottomasti tarkastelevan tuoreen kirjoituksen mukaan Hiihtoliitto ja hiihtäjät voitaisiin nähdä - ja tulisi nähdä - uhreina, eräänlaisen ajojahdin kohteena. Jahtaajina kirja esittelee median, kansallisen sekä kansainvälisen antidoping-järjestön ja jopa esivallan.
- Hiihtoliiton vastapuolen edustajilta löytyy paljon ristiriitaisuuksia. Heidän tarinalinjansa mutkittelee. Heillä on intressinsä, olkoonpa se kyynisyyttä tai naiiviutta, Vettenniemi valaisi kirjansa sisältöä MTV3.fille.
Vettenniemi toteaa, että Suomen Tietotoimisto julkaisi vuonna 1998 hiihtoväkeä syyllistäneen kasvuhormoniuutisen, josta käytiin oikeutta.
- "Muistettakoon, että Hiihtoliitto nujersi vuosien 1999-2000 oikeudenkäynneissä STT:n, tai käytännössä koko suomalaisen mediakentän. Samalla se hankki vihollisia myös esivallan ja antidopingväen suunnilta. Nämä halusivat kostaa rakentamalla Lahteen testiansan, joka sitten laukesi ikimuistoisella tavalla", Vettenniemi kirjoittaa.
Vettenniemi on pyrkinyt perusteita etsivässä kirjassaan selvittämään juuri kytköksiä, joiden perusteella Hiihtoliitto toimijoineen hänen mukaansa joutui doping-ansan uhriksi Lahdessa 2001.
- Pitää miettiä sääntöjen mielekkyyttä. Jos ne eivät ole mielekkäitä, niitä pitää muuttaa. "Lahden ansa" esittää kriittisiä kysymyksiä dopingin testauspuolelle, Vettenniemi sanoi.
- "Epäkohta on siinä, että tietyn ihmisryhmän lääkehuoltoa valvotaan käsittämättömän ankarasti ilman että asianomaiset saisivat itse vaikuttaa päätöksentekoon. Ammattiurheilijoilta on riistetty oikeus määritellä etiikkansa. Mikähän olisi reaktio, jos urheilijat yrittäisivät sanella lääkäreiden tai journalistien etiikan? Palaute voisi olla melko jyrkkää", Vettenniemi pohtii pamfletissaan.
Vettenniemi on aikaisemmin julkaissut tai toimittanut muiden muassa teokset Piikki lihassa (1998), (2009) sekä (2010).