Kleptomania – pakko varastaa

Erään suuren ruotsalaiskaupungin korkea-arvoinen virkamies tapasi siepata kaupoista mukaansa milloin mitäkin. Harvoin hän jäi kiinni, varsinkin kun vakihenkilökunta tiesi, että hänen perheensä tulisi seuraavana päivänä tuomaan takaisin viedyt vispilät, villamyssyt ja muut tavarat. Tilanne oli tuttu kaikille, mutta kukaan ei voinut sille mitään, kaikkein vähiten näpistelijä itse. Mies kärsi kleptomaniasta eli pakonomaisesta tarpeesta näpistää tai varastaa.

Kleptomaanin viemillä tavaroilla ei yleensä ole paljonkaan rahallista arvoa, sillä varastamisella ei tavoitella henkilökohtaista hyötyä eikä varkauksia siten myöskään suunnitella huolellisesti etukäteen. Tavaraa ei viedä sen tarpeen takia vaan varastamisella haetaan tyydytystä jännityksen tarpeeseen, ja kohteeksi kelpaa impulsiivisesti mikä vain, mikä sattuu olemaan sopivasti käsillä. Varastetut esineet ovat kleptomaanille useimmiten myös täysin tarpeettomia: aikuinen saattaa viedä käytetyt lasten varvassandaalit, kerrostaloasukas kasteluletkun tai eläimiä inhoava koiran kynsileikkurit.

Pullaa vain varkain

Kuva: Shutterstock

Aina kyseessä ei ole tavara. Eräässä yrityksessä huomattiin, että aina kun joku tarjosi kahvihuoneessa pullaa tai muuta ja sitä jäi vielä yli, eräs harjoittelijapoika hiipi hakemaan sen kaikkien muiden poistuttua. Poika haki lisää herkkuja ainoastaan silloin, jos oli olemassa mahdollisuus "jäädä kiinni", toisin sanoen jos joku oli vielä tarpeeksi lähellä kahvihuonetta.

Siinä missä muut lampsivat muitta mutkitta toiveikkaasti kalistelemaan jääkaapille, harjoittelija liukui seinänvieriä kuin ammattivaras pälyillen joka puolelle. Kun asia otettiin puheeksi, hän lopulta myönsi kiinnijäämisen mahdollisuuden olevan niin jännittävä tekijä, että hänen oli kerrassaan pakko viedä syötävää nimenomaan salaa.

Tukea ei tule

Jo taaperolle opetetaan tiukkasävyisesti, että toisen omaa ei saa ottaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Alaikäisten näpistelyä ja varastamista saatetaan katsoa vielä hieman läpi sormien eikä sen välttämättä oleteta jatkuvan aikuisiällä – rangaistuksetkin ovat toista luokkaa kuin aikuisilla – mutta täysi-ikäisen tekemä varkaus vetää vakavaksi. Onko mikään enää turvassa?

– Kun jäin työpaikalla kiinni toisten päällystakkien taskujen tutkimisesta, kukaan ei uskonut, että en olisi kylmäverisesti tyhjentänyt kaikkien kukkaroita ja pihistänyt pankkikortteja, kertoo eräs näpistelijä. – Kukaan ei suostunut tukemaan minua, vaikka yritin selittää asiaa ja näytin Internetistä artikkeleita kleptomaniasta ja tarjouduin soittamaan lääkärille, jolla olen käynyt.

– Kaikki toiset seisoivat rivissä yhdellä puolella, minä punaisena toiselle puolella. Läheisimmätkin työtoverini käänsivät päänsä pois, kun yritin puhua heille, vaikka olemme istuneet samassa työhuoneessa lähes 15 vuotta. Eräs heistä kysyi, miksi en ollut kertonut asiasta aikaisemmin. Viittasin kädelläni heidän tuomitsevaan rivistöönsä ja omaan yksinäiseen asemaani tuomitsevien katseiden ristitulessa ja sanoin paljonpuhuvasti: ”Tämän takia!”.

Rakkausvarkaat

Kuva: Shutterstock

Osa kleptomaaneista pitää varastamansa tavarat. Osa taas luovuttaa ne syyllisyydentuntoisina eteenpäin tai heittää ne pois päästäkseen näkemästä niitä. Jotkut palauttavat varastetun omaisuuden kerta kerran jälkeen. Lievämuotoisena kleptomaniana esiintyy monesti silloin, kun ihminen joutuu luopumaan jostakin tärkeästä ja pitää omin luvin jonkin tästä muistuttavan esineen. Esimerkiksi kiihkeän rakkaussuhteen päättyessä toisen osapuolen haltuun saattaa ”unohtua” toisen vaatekappaleita tai muuta omaisuutta.

Kleptomaniaa esiintyy hieman enemmän naisilla kuin miehillä. Selvää kuvaa sen synnystä tai kehittymisestä ei ole olemassa, mutta altistavina tekijöinä pidetään muun muassa etäisiä ja välinpitämättömiä vanhempia: kleptomaani voi symbolisesti varastaa rakkautta ja huomiota, jota ei ole kokenut muuten saavansa. Pakonomainen varastelu voi olla myös oire vakavammastakin persoonallisuushäiriöstä. Tästä on kuitenkin varottava tekemästä liian yksioikoisia johtopäätöksiä!

Ei kapinaa

Kleptomanian sukulaisilmiö on oniomania eli pakonomainen tavaroiden ostelu ja varastoiminen, joka sekin kohdistuu yleensä tarpeettomaan rihkamaan.

Feministisessä kirjoittelussa kleptomania esitetään toisinaan osana nuoren tytön kasvuprosessia, eräänlaisena seksuaalisena sublimointina: varastettaessa nautitaan väärin tekemisestä, halutaan rikkoa lakeja ja loukata tabuja, kapinoidaan miesvaltaista yhteiskuntaa vastaa ja korostetaan itsemääräämisoikeutta.

Tässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse eri asiasta. Nuoret näpistelijät etsivät varastamisesta hetken huvia. Janne Kivivuoren nuorisorikollisuutta koskevan tutkimuksen mukaan tyypillinen varastamisvaihe alkaa 13-vuotiaana, päättyy 14-vuotiaana, kestää puoli vuotta ja sisältää 15 varkautta. Kleptomania ei sen sijaan noin vain ala tai pääty omasta tahdosta. Se ei ole ajanvietettä vaan sairaus.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock